Korkeakoulun tietokoneet ovat jo viimeisten 5-10 vuoden ajan mahdollistaneet erilaisten sähköisten palveluiden hyödyntämisen. Sähköposti on jo tullut osaksi kirjeenvaihtoa sekä opiskelijoiden että henkilökunnan keskuudessa. Useimmat suuret yritykset ja yhteisöt ovat myös tavoitettavissa sähköpostin kautta. Suurin hyöty syntyy ehkä juuri nopeana ja kätevänä kirjeenvaihtona. Vaikka paperille kirjoitetut kirjeet edelleen puoltavat paikkaansa eivät sähköpostin käyttäjät varmaankaan enää luopuisi saavuttamastaan edusta.
Uutisryhmien käyttö onkin jo huomattavasti harvinaisempaa hommaa. Voi olettaa, että aktiivisimmat henkilöt kyllä seuraavat säännöllisesti eri uutisryhmiä, mutta yllättävän harvat tuntuvat esimerkiksi korkeakoulun sisäisiin uutisryhmiin kirjoittavan. Kuitenkin kyseessä on juuri ilmoitustaulun luonteinen media, jossa on mahdollista tiedottaa kaikesta korkeakoulun toimintaan liittyvästä, kysyä hankalia tai vaikka myydä se vanha eteisen lipasto. Edes ilmoituksen poistamisesta ei tarvitse huolehtia. Koska kirjoittamisen kynnys tuntuu olevan kohtuullisen korkea ei paikallisia ryhmiä myöskään seurata turhan tarkkaan/säännöllisesti. Esimerkiksi tenttitulosten automaattisen postituksen myötä kasvoi säännöllisesti 2-3 päivän sisällä uutiset lukevien määrä n. 200 henkilöllä (nykyään n. 500-600).
Kaikenlaisen tiedon jäsentämiseksi ja levittämiseksi kehitettiin gopher, joka hierarkisen rakenteensa vuoksi muodostuikin lähes suosituksi. Haittana oli ylläpito sekä uuden tiedon lisääminen niin, että hierarkia säilyi järkevänä. Korkeakoulun gopher on edelleen käytössä, joskin rajallisesti. Myös muun kuin tekstitiedon esittäminen on ollut näissä järjestelmissä hankalaa.
Erilaisia arkistoja on maailma pullollaan. Näistä arkistoista löytyy kaikki mahdollinen maan ja taivaan välillä (jos se vain on tehty julkisesti saatavaan muotoon). Ensimmäinen ja edelleen suosittu tapa näiden arkistojen käyttöön on ftp. Merkkipohjainen ja ohjelmointityyppinen käyttöliittymä ei ole estänyt ahkerimpia tutustumasta maailman ohjelmisto- tai tieto-arkistoihin. Koska tietoa ei myöskään ole rajoitettu tekstiin, onkin tarjolla kuvaa, ääntä, ohjelmia, jne.
Merkittävin muutos tiedon esittämiseen, levittämiseen ja lukemiseen tuli noin kaksi vuotta sitten, kun organisaation sisäiseen tiedonsiirtoon kehiteltiin graafinen ohjelmisto, joka takasi kuvan, äänen ja aiempien (ftp, gopher, news) järjestelmien yhtenäisen esitysmuodon ja helpon kuvauskielen hypertekstin tuottamiseen. Tämä World Wide Web -ohjelmisto "räjäytti potin" ja teki kerralla tietoverkoista jokaiselle tutun ympäristön, josta löytyi vaikka mitä.
Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun WWW-palvelin on ollut varsin vahvasti harrastajavoimin ylläpidetty järjestelmä. Sellaisena se on edistynyt täysin vertailukelpoiseksi muiden korkeakoulujen ja opistojen vastaavien palvelinten kanssa, jopa niin että viikottain hakuja tehdään n. 60000. Tuo harrastajajoukko on onnistunut tuottamaan melkoisen määrän hyödyllistä aineistoa, joka ei kuitenkaan riitä palvelemaan alati kasvavan lukijajoukon tarpeita. Koska kyseessä on kuitenkin selkeästi "määräävän markkina-aseman" saavuttava media, joka toimii myös korkeakoulun julkisena kuvana, olisi varsin vastuutonta jättää se pelkästään harrastajien harteille. Ei voida hyväksyä tilannetta, jossa n. 100 miljoonan vuosibudjetin omaavan yhteisön julkinen kuva hoituisi osin mutu-pohjalla.
Miten WWW-järjestelmää voi hyödyntää korkeakoulussa?