Asuntolat

Asuntolapaikkaa pitää hakea samaan aikaan kun UD:lle lähetetään muita papereita. Ulkoisesti asuntolat muistuttavat vanhaa varusmiestä kasarmeista, ja joitakin yhtäläisyyksiä tosiaan on. Useimmiten saman makuuhuoneen jakaa kaksi henkilöä, ja kahdella tällaisella huonella on sitten yhteinen kylpyhuone. Huoneissa ei ole mitään ruuanlaittomahdollisuutta eikä jääkaappia; kaikki ruokailu tapahtuu pääasiassa yliopiston ruokaloissa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että asuntolassa asuvien on lunastettava meal-plan, joka sisältää muistaakseni vähintään kolme ateriaa päivässä ja maksaa mielikuvani mukaan halvimmillaankin yli 800 taalaa yhtä lukukautta kohti. Kun tähän lisätään n. 1200 taalan asuntolamaksu lukukaudessa, niin vastaavalla rahamäärällä asuu suhteellisen hyvin myös yksityisillä markkinoilla. Lisäksi asuntoloissa harrastetaan varsin tarkkaa olemisen ja menemisen valvontaa, vieraat saattavat joutua laittamaan nimensä kirjoihin eikä pitempiaikaisia vieraita tietenkään suvaita.

Asuntoloiden hyviä puolia ei kuitenkaan voi kieltääkään. Tärkeimpiä etuja lienee helppous, sillä laitettuasi rastin ruutuun hakupapereissa ja maksettuasi säädetyt takuumaksut löydät itsesi mitä todennäköisimmin asumasta jostain yliopiston lähistöltä. Uusissa asuntoloissa on lisäksi omat ilmastointilaitteet jokaisessa huoneessa, joten lämpötila pysyy aina siedettävissä rajoissa. Keittiön puutteessa aikaa ei tietenkään pääse kulumaan keittopuuhissa. Elämä asuntoloissa on usein myös vilkasta, joten jonkilainen kontakti muihin ihmisiin on varsin todennäköinen.

Yllättävää kyllä asuntolat sulkevat ovensa suurina juhlapyhinä kuten Thanksgiving:nä ja jouluna. UD:n uusimmassa asuntolassa oli kuitenkin talvella '91 mahdollisuus asua myös näinä aikoina --- tosin tällöin asumisesta veloitettiin päivätaksojen muodossa. Arto Selosen raportti hänen vuodestaan UD:ssa valottanee asuntola-asumista huomattavasti paremmin, sillä hän vietti Ray Streetin asuntolassa koko akateemisen vuoden.