Vajaassa vuodessa tuli nahtya enemman uutta ja kiehtovaa kuin useamman kesan lomamatkoilla. En voi vaittaa matkailukarpasen purreen, mutta kylla sopivan tilaisuuden tullen on lahtokynnys huomattavasti alhaisempi kuin mita se olisi ollut ilman tuota vuotta. Tietysti uudessa ymparistossa tutustuu vakisinkin uusiin ihmisiin, mutta kylla tarkein anti amerikan vuodesta on omasta mielestani ollut se, etta asiat voidaan tehda monellakin hyvin erilaisella tavalla, ja etta ihmiset silti pitavat siita. Naennaisen naurettava kaytanto tuntuu toisille taysin luonnolliselta, ja silloin onkin syyta kysya, kuka on 'oikeassa'. Tata taustaa vasten ei ehka ole ihme, kun sanon, etta oleskelemalla vuoden ulkomailla opin eniten juuri Suomesta.
Vanhoja valokuvia tuon vuoden ajalta on kumman mukava katsella jo nyt, vaikka aikaa on kulunut tuskin kolmea kuukautta. Haikean miellyttavat muistot valtaavat mielen, enka yhtaan yllattyisi, jos loytaisin itseni myohemmin uudelta mantereelta, mieluiten tietysti Arizonasta. Kielitaitokin karttui, vaikka sanastoni tuskin kovinkaan paljoa laajeni. Sen sijaan aktiivisanasto, ja nimen omaan puhutun kielen sujuva kaytto nousi aivan uudelle tasolle. Tuo tuiki tarkea luonteva kielenkaytto on jo nyt rapistumassa kayton puutteesta. Onneksi taakse jai koko joukko tuttavia, joiden kanssa kirjeenvaihdossa oleminen hieman helpottaa, ja onhan puhelinkin keksitty. Monien tuttujeni mielesta vuoden hyoty nakyisi juuri tyon haussa, tai opintojen rikkaudessa, mutta minulle suurin hyoty oli nimen omaan siita, etta sain olla siella. Kuten eri kurssien sisallonkin tulisi olla, on amerikkalainen kulttuuri nyt minussa, ei paperilla.
Arto Selonen