5.8. Kaikki hyva loppuu aikanaan (heinakuu -92)

Sunnuntaina herattiin sitten joskus iltapaivalla, ja aloitettiin taas ihmisiksi oleminen. Kaikki sata miljoonaa rullaa valokuvia vietiin kehitykseen vasta keskiviikkona, silla tyypillinen tarjous antaa tuplasatsin yhden hinnalla, mutta vain tiettyina paivina. Koska minullakaan ei siis ollut mitaan kiiretta kotiin, jain Juhan ja Christinan jalkoihin pyorimaan viela muutamiksi paiviksi. Tietysti valokuvien kehityskin kesti aikansa, ja niita odotellessa voi touhuta koko suomalaisyhteison kanssa. Ilmapiiri oli todella leppoisa, ja samalla sain myos nahda poikien opettavan laheisessa koulussa suomenkielta halukkaille. Itse asiassa hullusti siina kavi mullekin, silla pelkka paikalla olo ja Suomen kansalaisuus velvoittivat myos opetustoimeen. Olihan hommaa.

Ilmat suosivat pohjoista Michigania, joten mikas siella oli ollessa. Kun kuvat oli saatu ja viikonloppu vietetty, katsoin olevan aika poistua takavasemmalle. Viimeiset jarjestelyt lykkasivat lahdon tiistaiaamuun, jolloin olin tuttuun tapaan maantiella jo ennen kahdeksaa. Newarkia kohti matka tuntui taittuvan huomattavasti kepeammin, olinhan kuitenkin menossa 'omaan' kotiin. Aikaa oli kulunut koko reissuun jo lahes kuukausi, ja varmasti Newarkissa olisi kertyneena kaikenlaista pikkupuhdetta. Tiistaina iltapaivalla alkoi sataa vetta oikein urakalla, ja itse asiassa osuin hirmuiseen myrskykeskukseen. Tata riittikin sitten suurin piirtein perille Newarkiin asti. Tarkempi kuvaus paluumatkasta loytyy osasta Kirjeita.

Uolevi oli hoitanut hommat hyvin, ja kamppakin oli ehjana. Muutamia laskuja oli ehtinyt kertya, mutta nekin voi onneksi hoitaa hiukan myohassa. Kunhan tavarat oli purettu ja muutenkin taas taloksi asetuttu, oli aika huoltaa autoa ja aloittaa auton myyntivalmistelut. Myos koko joukko tavaraa pitaisi lahettaa Suomeen, joten pakkaus olisi hyva aloittaa ajoissa. Naissa merkeissa koko loppukesa sitten pitkalti sujuikin. Auton kaikkia pikkuvikoja korjailtiin, ja myynti- ilmoituksiakin hiukan sorvailtiin. Kotiin tuli lahetettya pari isompaa pakettia lahinna kirjoja, ja samalla ostelin viimeisia tarvekaluja.

Uolevi lahti omalle amerikankiertueelleen, ja reitti mukaili varsin paljon meidan vastaavaa. Nain saimme valitettya Upalle mukavasti parhaat reitit, ja koska Upalla riitti aikaa, laajeni hanen reittinsa viela muutamiin kiinnostaviin lisakohteisiin. Myos Uolevin oli tarkoitus poiketa Michiganissa muita heppuja tapaamassa. Uolevin lahdettya tuli Delawareen sitten tosi hiljaista. Pikku hiljaa aloitin myos valmistelut seuraavien Delawaren kavijoiden vastaanotosta. Kimmo Suomisen asunto oli hoidossa, silla Kimmo muuttaisi mun kamppaan. Vastaavasti Uolevi oli onnistunut hommaamaan Tomi Suurnakille oman kampan, joten sekin oli kunnossa. Itse asiassa Tomin huone oli Pasi Tanskasen entinen, joten molemmat paasivat jo 'testattuihin' huoneisiin. Muutenkin poikien tuloon liittyi muutamia hallinnollisia kuvioita, joista oli syyta huolehtia ajoissa. Naihin liittyi mm. tapaamisten sopiminen eri vastuuhenkiloiden kanssa ja tulevien viikkojen ohjelman selvittelya. Koska oma rahatilanteeni oli hitaasti mutta vakaasti heikkenemassa, paatin jattaa lopun matkailun sikseen ja keskittya lampiman kesan viettoon kotosalla. Keskimaarainen lampotila oli n. +30C, joten ilmoja ei voinut valitella.


previous index next
Arto Selonen