Eraana kevaisena yona puhelin sitten todella soi puoli kolmelta, ja mina vastasin. "Tiedatteko, missa autonne on?", kysyi miesaani puhelimessa. Avaus oli sen verran jamakka, etta se pisti heti miettimaan. Ajattelin pelastaa aikaa, ja koettaa miettia mista helkkarista on kysymys (outo pila?), joten kysyin viisaasti etta "Miten niin?". Vastaukseksi kuulin, etta soittaja oli se ja se Marylandin State Policesta, ja heilla oli syyta epailla autoni olevan varastettu. Niinpa he haluaisivat varmistaa, onko kyseessa juuri minun autoni. (Haa, siis tallainen pila). Mina selvitin, etta kylla autoni pitaisi olla parhaillaan pysakoityna asuntolan parkkipaikalla. Poliisi kysyi, voisinko kayda tarkistamassa, etta se todella on siella. Oli aivan pakko kysya: "Nytko???". Vastaus tuli ykskantaan: "Niin". No, ehka siina aanessa oli jotain auktoriteettia tallella (tai sitten pila osui arkaan paikkaan), mutta lupasin tarkistaa asian muutamassa minuutissa. He lupasivat lahettaa paikalle jonkun, joten ainakin voin odottaa, kunnes paikalle ilmaantuisi joku, ennen kuin lahtisin yolla ulos hortoilemaan. Kun yliopiston poliisiauto kaarsi talon eteen, niin kaikki toiveet pilasta katosivat. Ei auttanut kuin lahtea parkkipaikkaa tutkimaan. Lahes taysi parkkipaikka kierrettiin todella tarkkaan, ja eihan se auto mita siella ollut! Voi perkele!
Siina sitten tayteltiin papereita aamukolmelta, ja tapauksen kulkukin suurin piirtein selvisi. Olin parkkeerannut auton illalla joskus kymmenen kieppeissa, ja Marylandin osavaltion poliisi oli loytanyt sen hylattyna nyt aamuyosta. Auto oli kuuleman mukaan tallessa ja kohtalaisen hyvassa kunnossa. Voi jehna. Etta osaa ottaa pattiin, jos heraa aamukolmelta.
Aamulla aloitin puhelinsoittelun poliisille ja vakuutusyhtiolle. Poliisilta sain tietaa minne auto oli yolla hinattu ja etta olisi viisainta soittaa heti vakuutusyhtioon. Vakuutusyhtiossa haluttiin tietaa olisiko auto ajokunnossa, jotta voisimme sopia auton katsastuksesta korvauksia varten. Huoltamolta kerrottiin, etta auto olisi ajokunnossa, joten uusi soitto vakuutusyhtioon, ja asiat alkoivat selvita. Seuraavaksi piti tavoittaa Uolevi, jotta voisimme kayda noutamassa auton Marylandin puolelta reilun viidentoista mailin paasta.
Viimein sain Uolevin kiinni, ja sovimme auton noutamisesta. Ensin piti kayda noutamassa poliiseilta luovutusasiakirja, jolla saisimme auton huoltamolta itsellemme. Seuraavaksi ajelimme huoltamolle, jonka ensivaikutelma oli lahinna hirvittava. Ruostuneiden peltikasojen seassa oli muutama autonkin nakoinen, mutta omaa Camaroa ei kylla seassa pilkottanut. Keskustelu huoltamon omistajan kanssa paljasti, etta auto olisi saatavissa, mutta etta han ei saisi sita kayntiin. Varkaat olivat naet rikkoneet puolet ohjaustangosta ohittaakseen rattilukon, ja nyt auton sai kayntiin jollain ihmekikalla, jota vanhus ei tahan hataan osannut. Asiantunteva henkilo oli jossain huitelemassa, eika takeita tyypin ilmaantumisesta ollut. Ei auttanut muu kuin poistua ja sopia uudesta yrityksesta seuraavaksi paivaksi.
Seuraavana paivana tarkistin ennen lahtoa puhelimitse, etta auto todella saadaan starttaamaan, ja sitten taas matkaan. Nyt auto odotti jo pihalla, ja starttiavaimeksi loytyi pihalta ruosteinen naula. Kun naulaa kaytti apuna, hyrahti moottori kayntiin havyttoman helposti. Kuulimme myos, etta kaikissa -89 vanhemmissa GM:n autoissa on sama heikkous. Lisaksi saimme valaisua autovarkauteen, silla lahella oli kuuleman mukaan ryostetty viinakauppa. Naissa puuhissa varastetaan usein joku Camaro tai Trans Am, jota sitten kaytetaan vain tovi varsinaisen ryoston yhteydessa. Sitten auto hylataan johonkin tien varteen.
Auto ajettiin takaisin asuntolan parkkipaikalle, jossa sitten alkoi auton tutkiskelu. Sahkoantenni oli taittunut, eika siis enaa toiminut. Ohjaustanko oli aivan valmista tavaraa, ja sahkopuolella tuntui olevan jotain haikkaa, silla sisavalot paloivat jatkuvasti. No, sulakkeen irrotus poisti moisen loiston. Autosta ei oltu viety muuta kuin yksi kasetti, ja sisatilat olivat kohtalaisen siistit. Kyljessa ja konepellissa oli hankausjalkia ilmeisesti joistakin puskista. Kokonaisvaikutelma oli kuitenkin varsin positiivinen - autoa ei oltu pyritty tuhoamaan.
Vakuutusyhtion asiamies arvioi auton korjauksen n. $500 arvoiseksi. Muistin omavastuuni olevan juuri saman verran, joten lievasti otti pattiin. Arviossa eivat kuitenkaan olleet maalipinnan vauriot, silla niiden laajuudesta ja korjauksesta ei ollut taytta varmuutta. Auto meni viela samana paivana Chevroletin merkkikorjaamolle, josta pari paivaa myohemmin kuulin, etta ainakin osa autosta jouduttaisiin maalaamaan. Tama ilahdutti suuresti, silla olin tuota hiukan itsekin suunnitellut, ja maalaus olisi liikkeessa maksanut vahintaan tuon $400, joka osoittautui todelliseksi omavastuukseni. Lopullinen hinta remontille oli $1400, josta siis itse maksoin $400.
Autoa korjattiin kaikkiaan pari viikkoa, jona aikana selvisi kuinka riippuvaiseksi siita oli tullut. Auton vuokraus olisi kylla kaynyt painsa, ja vakuutus olisi korvannut niistakin kuluista osan, mutta katsoin, etta turha rahaa on moiseen uhrata. Auton maalauksen aikaan sattuneet sateet pilasivat korjausaikataulua viela lisaa, silla maalipinnan kuivuminen kesti odotettua kauemmin. Onneksi useiden kyselyiden jalkeen auto viimein oli valmis.
Viimeinen vaikea rasti oli kuitenkin viela edessa, silla jostain oudosta syysta (jota liike ei itsekaan tiennyt) korjaamo ei voinut ottaa vastaan shekkiani, joten jouduin melkoisin jarjestelyin ja tuttavien avustuksella kasaamaan lauantaina $1400 kateisena saadakseni auton ulos liikkeesta. No, se kuitenkin jarjestyi, ja auto naytti entista ehommalta. Lisaksi vakuutusyhtion rahat tulivat pari paivaa myohemmin, joten homma selvisi.
Valitettavasti auton varkaus sattui juuri sopivasti keskella kiireisinta kouluviikkoa, silla minulla oli todella suuritoinen ohjelmointiprojekti valmistumassa, ja lisaksi tyolas tutkielma aloitusvaiheessa. Kaikkien kiireiden keskella jouduin keskittymaan auton asioiden hoitamiseen, kun aika olisi pitanyt kayttaa tietokoneen aaressa ja kirjastossa. Onneksi ohjelmointiprojektiin myonnettiin jatkoaikaa, joten se valmistui ajoissa. Tosin viela paivaa ennen projektin palauttamista tuli istuttua n. 14 tuntia ohjelmakoodia hiomassa ja laajahkoa dokumentointia kirjoittamassa.
Arto Selonen