Omalta osaltani tilanne osoittautui varsin kiikkeraksi, silla kiinnostavimmat kurssit tuntuivat olevan paallekkain. Niinpa yritin tayttaa lukujarjestysta sellaisillakin kursseilla kuin lentopallo ja "tietotekniikan etiikka". Nuo kurssit olivat jostain syysta tayttyneet kuitenkin paljon ennen minua, joten olin lievasti lirissa. En halunnut vakisin yrittaa millekaan taydelle kurssille (vaikka se olisi luultavasti ollut Byrnen tai McNabbin avulla mahdollista), joten valitsin kurssin, jota en todellakaan halunnut lukea (logiikan teoriaa, ughh).
Syksylla koulu oli mennyt nappiin, silla olin virallisen arvostelun mukaan n. 350 parhaan joukossa reilusta 4500 fuksista. Vaikka ei tuo kylla hirveita vaatinut. Kevaalla oli tarkoitus jatkaa samalla linjalla, jos suinkin mahdollista. Tosin tuo yksi kurssi kangerteli piikkina lihassa, mutta siita en juurikaan ottanut paineita. Sen sijaan keskitin kaikki voimavarani yhteen kurssiin, joka vaikutti kaikkein mielekkaimmalta. Kurssi "neuraaliverkot" saattaisi avata mahdollisuuksia Suomessa tippatyosta alkaen vaikka mihin.
Kevat vaikutti kaiken kaikkiaan tulevan varsin hitaasti, mutta lukujarjestys oli myos erittain kiehtova: tiistaisin ja torstaisin puoli kymmenesta ilta viiteen ja valissa parin tunnin lounastauko. Aikaa tuntui riittavan ruhtinaallisesti. Ja koska kurssit olivat hiukan vaativampia kuin syksylla, niin kotitehtaviakin oli vahemman. Sen sijaan isoja harjoitustoita oli enemman. Neuraaliverkoista olisi laadittava kunnon parikymmensivuinen tutkielma ja tietokanta-kurssilla pitaisi toteuttaa oma tietokantaohjelma varustettuna alkeellisella kyselykielella. Naiden kahden suuren projektin kimpussa aikaa tuntui kevaan loppua kohti mentaessa kuluvan aivan mielettomasti.
Arto Selonen