Alueella on vahva suomalaishistoria, joka nakyi kaikkialla: Hancockin kadunnimet olivat seka englanniksi etta suomeksi. Lisaksi melkoinen joukko paikallisten liikkeiden nimistossa on suomalaisia, kuten vaikkapa Nissila Insurance. Eika koskaan voi luottaa siihen, etta paikalliset eivat ymmartaisi suomea, silla asia on juuri painvastoin.
Majoituin Juhan ja Olli Tuovisen vuokraamaan omakotitaloon (heidankin vuokraisantansa puhuu suomea). Myos Vesa Pylkkanen asui aiemmin tassa talossa, mutta Vesa oli nyt muuttamassa yhteen tyttoystavansa kanssa. Niinpa kaksikerroksisessa talossa riitti Juhalle ja Ollille kerros mieheen. Mina tietysti sotkin kuviot, ja Juha joutui tinkimaan tiloistaan lahjoittamalla kayttooni alakerran sohvan, joka olikin miellyttava makuupaikka (tv:n vieressa).
Heti sunnuntaina kierrettiin sitten loputkin alueen suomalaisopiskelijat. Homma oli varsin helppo, silla he kaikki taisivat jo silloin asua samassa talossa. Nopeasti selvisi myos, etta alueen syrjaisyys ei tunnu hemmoja hirveasti haittaavan, vaan erinaisia rientoja jarjestetaan sitten omasta takaa sitakin enemman. Koskapa vierailuni ajoittui osittain myos MTU:n (Michigan Technological University) talvitauolle, niin pojat eivat onnistuneet esittelemaan sanojensa mukaan "hyvia partyja". Sen sijaan yliopiston urheilukeskus tuntui olevan jonkinlainen kakkoskoti lahes kaikille suomalaisille. Pojilla oli joukkue koulun lentopallokisassa (ja herra ties missa muissa lajeissa), joten siinahan sita naytti olevan tekemista opiskelun lomassa. Niin joutui meikalainenkin sitten sekaan vanhoja lentopallotaitoja verestamaan. Sen jalkeen en kyennyt neljaan paivaan juurikaan kavelemaan, mutta olihan se kivaa.
Kohta Houghtoniin saapumiseni jalkeen kampuksella suoritettiin varsin julma raiskaus/murha, joka kuohutti pienen, mutta lampiman yhteison mielia. Samalla muuttui myos poikien antama kuva kaupungista, jossa ei koskaan tapahtuisi mitaan. (Tai oikeammin kaikki tapahtui yliopiston sisalla). Tasta murhasta kaytiin sitten myohemmin kyselemassa myos Juhalta ja Ollilta (kts. Kirjeita). Toinen merkittava vierailuni aikana sattunut tapahtuma oli talvikarnevaalit.
Yliopisto jarjestaa (nain ymmarsin) joka vuosi huikean talvikarnevaalin, jossa on tapahtumia vaikka muille jakaa. Nakyvin osa oli lumiveistoskilpailu, jossa oli kaksi sarjaa: kuukauden tyot ja yhden yon tyot. Kuukauden tyot olivat saapuessani jo lahes valmiita ja niita oli paljon. Koko kampusalue naytti upealta kaikkine kookkaine veistoksineen, ja lisaahan oli viela tulossa. Yhden yon sarjassa oli myos suuri joukko suomalaisia puuhaamassa kansainvalisten opiskelijoiden mukana omaa veistostaan. Puuhastellessa meni lahes koko yo, joka oli onneksi varsin leuto. Veistajille oli myos jarjestetty erinomaisesti toimiva huolto, eli pannukakkua ja mehua sai parin dollarin maksua vastaan syoda koko yon niin paljon kuin jaksoi. Ja kyllahan se kansainvalinenkin veistos valmistui kokkien suuresta maarasta huolimatta. Yon aikana myos selvisi, etta suomalaiset ovat ehtineet saada melkoisesti mainetta kampuksella (tasta oli kylla viitteita hiukan joka taholla). Reilun viikon vierailu meni kuin siivilla, ja niin oli taas aika lahtea kotiin pain. Paluupaivana oli erinomainen ilma, eika lento Philadelphiaankaan kestanyt kuin muutaman tunnin.
Arto Selonen