Konsertti muodostui ikimuistoiseksi, silla en ollut yhta suosikkiyhtyeistani ennen lavalla nahnytkaan. Ja Suomessa harvemmin jarjestetaan 20 000 ihmisen konsertteja sisatiloissa. Nautintoa eivat hairinneet myoskaan edessani istuneet teininuoret, jotka tuimassa humalassa ollessaan taisivat viela imeskella herra ties mita crack-piippua. Loppuillasta heput putosivat kuin kypsat hedelmat, ja ilman taytti lieva oksennuksen aromi. Huikean konsertin jalkeen alkoi yksi maan erikoisuuksista: parkkipaikalta poistuminen. Taynna olevat parkkipaikat alkoivat tyhjentya ilman suurempaa liikenteenohjausta. Useimmilla ihmisilla olikin ilmeisen sama periaate: yksi mun eteen, mina jonkun eteen, ja niin edelleen. 45 minuuttia myohemmin olin edennyt jo toistasataa metria, ja paasin pysakointialueelta maantielle. Viela vartti, ja ruuhkat alkoivat jaada taakse, joten tallaa lattiaan ja nukkumaan.
Joulukuun keskeisinta ohjelmaa olivat erinaiset kokeet ja harjoitustoiden palauttamiset, jotka veivat aikaa kiitettavasti. Ohessa hiukan kalenterimerkintoja:
Syyslukukausi loppui kaytannossa jo joulukuun puolessa valissa, joten aikaa jai viela mukavasti vaikka mihin. Niinpa poikkesimme Uolevin ja Agneksen kanssa seka Baltimoressa etta Annapoliksessa. Baltimore olikin erittain miellyttavan tuntuinen kaupunki reilun tunnin ajomatkan paassa, eika Annapoliskaan jaanyt kilvassa toiseksi. Annapolis on pienena satamakaupunkina kuuluisa myos laivaston sotakorkeakoulustaan, ja esim. "Patriot Games" -elokuvassa liikutaan noilla viehattavilla pikkukaduilla.
Sitten oli jaljella enaa stressaava joululahjojen osto, mutta siitakin selvittiin. Meilla oli ollut Uolevin kanssa suunnitelmissa poiketa joulun aikaan Floridassa, mutta se suunnitelma sitten kariutui. Uoleville tuli vieraita Suomesta, ja mina sainkin (pienella kalastelulla, ehka) kutsun Houghtoniin, Michiganiin.
Arto Selonen