Osavaltion tiesto on pohjois-etelasuunnassa rajoittunut yhteen valtavaylaan, jota olin juuri tulossa etelaan, joten koetin keksia, kuinka paasisin takaisin kotiin eri reittia pitkin. Karttani rajoittuivat oikeastaan juuri Delawaren alueeseen, eika niista siis ollut apua. Koska aikaa ja valoa tuntui viela riittavan, paatin kayda katsomassa Ocean Citya, josta olin kuullut jotain puhuttavankin. Kaupunki osoittautui huikeaksi lomaparatiisiksi meren rannalla, ja se vaikutti lahes kuolleelta. Jalkeenpain kuulin, etta talvella siella asuu ehka pari-kolmekymmenta tuhatta ihmista, kun kesaisin sen kansoittaa pariSATAAtuhatta turistia! Silta se todella vaikutti pitkine, leveine paakatuineen.
Ocean Cityn jalkeen tie muuttui taas valtatieksi, ja mina aloin suunnitella paluureittia (ilman karttaa). Takaisin en kaantyisi. Kuinka ollakaan juuri sopivasti eteen tuli tie, joka vei lanteen etelan sijasta. Laskin, etta ennen pitkaa sielta varmasti tulee myos tie, joka vie pohjoiseen, ja nain paasisin kotikulmille. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Tiekyltti "SACRAMENTO 3200" pisti kylla hetkeksi miettimaan, etta vieko tie suoraan Kaliforniaan, mutta eparointi ei ole ennenkaan eteenpain vienyt. Kotvasen ajelun jalkeen tulikin vastaan pohjoiseen meneva tie, joka oli jopa karrypolkua leveampi, joten se varmaan veisi kotiin pain. Nopeasti pimenevassa yossa ajelin kohti pohjoista miettien, myisiko taalla korvessa kukaan bensaa enaa iltakuuden jalkeen pyhapaivana. Ja veisiko tie edes lahelle Newarkia, vaiko kenties reippaasti ohi!
Lopulta tie toi lahes tulkoon Newarkin keskustaan, eika aikaakaan, kun olin jo menossa Agneksen kalkkunajuhliin (kun oli kuolemantuomion uhalla kasketty sinne ilmestya). Kalkkuna oli erinomaista, ja muutenkin juhlat tuntuivat varsin onnistuneilta. Itse en kuitenkaan melkoisen paivataipaleen paatteeksi jaksanut enaa moisesta innostua, vaan paatin poistua hyvissa ajoin. Kaikenkaikkiaan unohtumaton Kiitospaiva.
Arto Selonen