Ennen kuin auton ostaa (siirtaa omiin nimiinsa), niin on syyta olla voimassa olevat vakuutukset. Vaikka olin varannut mukaani kansainvalisen ajokortin - suomalaisellakin olisi saanut ajella - niin paikallinen ajokortti oli valttamattomyys vakuutusmaksujen alentamiseksi. Lisaksi paikallinen ajokortti oli huomattavasti helpompi henkilollisyystodistuksena kuin suomalainen. Niinpa alkoi panttaaminen Delawaren ajokortin suorittamista varten. Koehan on periaatteessa vastaavan tyyppinen kuin Suomessa: kirjallinen osa ja ajokoe. Kaikkien vakuutteluista huolimatta otin kirjallisen kokeen vakavasti, silla enhan voinut tietaa kuinka helppoja tai vaikeita kokeet tulisivat olemaan. Kun ajokortin hankintapaiva viimein koitti, ja kirjallinen oli takanapain, niin kieltamatta olin hiukan pettynyt. Useiden paivien lukeminen 25 monivalintakysymyksen vuoksi ei olisi ollut turhaa, jos kysymykset olisivat edes hiukan poikenneet "mita punainen valo tarkoittaa" -linjalta. Ja muutenkin kirjallinen osa kesti osaltani suunnattomat 10-15 minuuttia. Kokeen alkua olin jo joutunut odottelemaan reilut puoli tuntia. Haa, jaljella olisi enaa ajokoe, jota varten oli oltava auto omasta takaa. Uolevin T-Birdia olikin tullut jo muutamaan kertaan kokeiltua, silla oudolla autolla voi munata vaikka kuinka helpon ajokokeen. Ajokoetta jouduttiin taas odottelemaan toista tuntia, mutta sitten itse koe oli jalleen tosi vaikea. Ennakkoon oli arvailtu, etta kumpaankohan suuntaan sita etukateen tiedossa olevaa korttelia joutuisin ajamaan, ja pitaisikohan minunkin suorittaa taskupysakointi. No, mina ajoin vastapaivaan, ja pitihan se parkkeerauskin tehda. Kaiken kaikkiaan stressaava paiva niinkin helpon homman vuoksi. Tuosta vapauden avaimesta (ajokortti) piti viela pulittaa muutama kymmenen dollaria.
Kun ajokortti oli kunnossa, voin suunnistaa suoraan vakuutusyhtioon papereita hakemaan. Tyton kysyessa kauanko minulla se kortti on ollut, vastasin etta varttitunnin. Pikkasen siina kumpaakin hymyilytti, mutta eipa tuo tuntunut hintaa nostavan. Pienena muodollisuutena he halusivat nahda auton (jota en ollut viela edes ostanut), joten sopimuksen sinetointi piti jattaa ostopaivaan. Seuraavana paivana me sitten auton omistajan kanssa poikkesimme vakuutusyhtiossa, josta sain voimassaolevat paperit, ja ajelimme suoraan katsastuskonttorille auton katsastusta ja omistuksen siirtoa varten. Katsastus oli taas uusi kokemus, ja melkoinen vitsi suomalaiseen jumitukseen tottuneelle. Auton valojen ja keskeisten hallintalaitteiden toiminnan tultua silmamaaraisesti todettua katsastusmies mittasi lopuksi saastepaastot ja loi leimat paperiin. Toimitus kesti hulvattomat 10 minuuttia alusta loppuun, ja se pistikin taas suupielet nykimaan. Viimeisena muodollisuutena kavimme noutamassa uudet kilvet ja siirtamassa auton omistuksen nimiini. Tama naennaisen helppo toimenpide kesti jonojen vuoksi kiitettavat puolitoista tuntia, jonka jalkeen olin sitten onnellinen uuden (kaytetyn) auton omistaja.
Arto Selonen