2.5. Aania yossa (syksy -91)
Syyslukukausi eteni varsin tasaiseen tahtiin koululla kaydessa ja kotitehtavia tehdessa. Opiskelurutiinia rikkoi tehokkaasti
saannollinen kulttuuririentojen koluaminen, ja satunnainen Uolevin ja Agneksen kiusaaminen. Ja syksyn mittaan paljastui
viela yksi merkittava heikkous asuntolan muuten jouhevassa toiminnassa: palohalytykset. Koska yliopisto on ikaan
kuin vastuussa opiskelijoistaan (tulolahteestaan), on asuntoloiden palohalyttimet saadetty varsin herkiksi (myos maan
tiukka lainsaadanto saattaa vaikuttaa tahan). Useimmiten halyttimet laukesivatkin jonkun poloisen unohtaessa suihkuhuoneen
oven raolleen, jolloin kuuma vesihoyry laukaisi halytyksen. Lieko ollut perati laki, vaiko vain jokin asuntolan saanto,
mutta AINA halytyksen kuuluessa oli poistuttava rakennuksesta. Tama heratti ensi alkuun verratonta hilpeytta erityisesti
silloin, kun puolet naispuolisesta asujaimistosta joutui "keskeyttamaan" suihkunsa. Lukuvuoden keskiarvo taisi olla
n. 1-2 halytysta kuukaudessa. Puolen tusinan halytyksen jalkeen alkoi asian humoristinen puoli pikku hiljaa unohtua,
ja yleinen mieliala oli lahinna artynyt. Erityisesti ne pari aamuyolla yhdelta ja viidelta tullutta halytysta rassasivat
sitkeimmankin hermoja. Puhumattakaan siita, etta halytykset yleensa toistuivat pari kolme kertaa 10-15 minuutin sisalla,
kunnes vesi- ym. hoyryt olivat haihtuneet. Eika naiden toistuvienkaan halytysten aikana juuri nukuttu (vaikka uhmamielella
ei rakennuksesta enaa poistuttukaan), oli meteli sen verran helvetillinen.
Syksylla tuli myos Uolevin avustuksella hommattua radionauhuri ja kannettava CD-soitin, jotta erinaiset asuntolan
aanet olisi saanut mukavasti peitettya. Palohalyttimen lisaksi oli taloihin nimittain asennettu toinenkin huippusireeni.
Taman aanilahteen paa-asiallinen tarkoitus oli pitaa metelia aina, kun jokin ulko-ovista oli auki yhta mittaa yli parikymmenta
sekuntia. Tarkoitus oli taata, etta taloon ei paasisi asiattomia henkiloita vahingossa auki jaaneista ovista. Ilmeisesti
meidankin talossamme asui melkoinen joukko seurustelevaa sakkia, joka jai roikkumaan ovenrakoon (huoneisiinhan
ei vastakkaista sukupuolta olevia voinut yoksi tuoda) erityisesti ilta- ja yoaikaan. Vain palohalyttimesta lahti (jos
mahdollista) kovempi aani.
Radioasemien suunnattomasta lukumaarasta huolimatta loytyi se oma suosikki suorastaan vaivattomasti: 93.3 WMMR
soitti musiikkia juuri minun makuuni ja piti viela erittain hyvin ajan tasalla alueen konserttien suhteen. Eika mennytkaan
kauaa, kun kuulin, etta kanadalainen RUSH olisi tulossa Philadelphiaan konsertoimaan. Pikainen puhelu lipputoimistoon
paljasti, etta ei se lippujen hankinta niin helppoa olisikaan (ainakaan minulle). Muutamien turhauttavien soittojen jalkeen
lippu oli kuitenkin tilattu joulukuun 3. paivan konserttiin. Ongelmana oli enaa kuinka paasta vajaan 50 mailin paassa
sijaitsevaan urheiluhalliin yhtyetta katsomaan. Ratkaisu oli yllattavan helppo: miksi
en menisi omalla autolla!
Arto Selonen