2.4. Matkailua (syksy -91)

Syyskuun loppupuolella Uolevi osti itselleen auton: vuoden -88 Ford Thunderbird. Auto oli todella hyvakuntoinen, ja siina oli lahes kaikki mahdolliset optiot alkaen nahkapenkeista ja paattyen sahkolla toimiviin sivupeileihin. Koko komeuden kiteytti tietysti Mike nahdessaan auton ensimmaista kertaa: "Is THAT Uolevi's car???". Mina sitten selitin Mikelle, etta Suomi on NIIN kallis maa, etta kaikki, jotka siella ovat hengissa selvinneet yli 5-vuotiaiksi, ovat kaytannon pakosta sikarikkaita. Etta ei siina ole mitaan ihmettelemista. Tuo auton hankinta helpotti minunkin liikkumistani niin paljon, etta kylla oman auton hankinta alkoi kajastella mielessa ihan uudella innolla. Koska koko kulttuuri pohjautuu auton omistamiseen, ei muutamiin erikoisliikkeisiin edes paase, jos ei omista jonkinlaista kulkupelia. Newarkin lahiseudut tuli tutkittua pitkalti Ismon ja Uolevin avustuksella heti alkusyksysta. Samalla sai hiukan esimakua paikallisesta tiesuunnittelukulttuurista.

Syksyn lahiseudun "tutkimusmatkoihin" kuuluivat mm. tutustuminen New Castleen ja Lancasteriin. New Castle on aivan Newarkin vieressa oleva pikkukaupunki, johon ruotsalaiset perimatiedon mukaan joskus 1700-luvulla laskivat maihin. Paikka on taynna historiallisesti arvokkaita rakennuksia, ja erikoisuuksiin kuuluu, etta asukkaat eivat saa muuttaa talojensa mallia, ja kalustuksen on vastattava alkuperaista henkea. Paikallinen historia-seura jarjestaa myos ajoittain kiertokavelyja kaupungilla, jolloin on myos mahdollista kayda tutustumassa merkittaviin rakennuksiin sisalta pain. Asukkaat joutuvat myos (ainakin tiettyina aikoina) pitamaan ikkunaverhonsa auki, jotta ohikulkeva kansa voi ihastella sisustusta. Meidan vieraillessamme kaupungilla ensimmaista kertaa, oli satamassa (Delaware-joen rannalla) aito viikinkilaiva. Lisaksi rantapuisto oli taynna viikinkihenkisia esityksia - ja turisteja.

Lancaster on puolestaan kuuluisa tehdasmyymaloistaan. Alueelta loytyi suorastaan hirvittava maara jos jonkinlaista myymalaa taynna lahinna vaatteita, kenkia ja keittiotarvikkeita. Lisaksi oli paikallisen tavan mukaan suunnaton maara erilaista rihkamaa (silta se meista ainakin naytti). Pelkka kauppojen kiertaminen kesti meilta suurinpiirtein koko paivan, ja ihmisia tuntui olevan liikkeella aivan tolkuttomasti. Erityisesti paikan merkitysta tuntui korostavan linja-autoille varattu parkkipaikka, joka oli lahes taynna. Busseista purkautui jatkuvana virtana perheenaiteja, ja herra ties mita ostovimmaisia ihmisia. Ja linja-autojen kotipaikkojen lahempi tutkimus paljasti, etta kylla ostoksille oli lahdetty huomattavan kaukaakin.


previous index next
Arto Selonen