Puuduttavan istumisen jalkeen kaveleminen tuntui suorastaan taivaalliselta. Matkatavaratkin olivat viela JFK:n kentalla tallessa, joten ei kun eteen pain. Tulli osoittautui pelkaksi muodollisuudeksi, joten siinakaan ei tarvinnut itseaan kiusata. Sitten reipas kavely halki kenttarakennusten TWA:n terminaaliin, joka on kuulemma E. Saarisen suunnittelema. Ihan hienoltahan se naytti. Jalleen reilu tunnin odotus, etta paastiin koneeseen. Sitten osoittautui, etta lahto viivastyy hiukan. Kun viimein paastiin kiitoradan tuntumaan, niin kapteeni ilmoitti etta koneen taytyy hakea viela jokin varaosa portilta. Niin sita sitten ajeltiin koneella pitkin ja poikin JFK:ta, ja lopulta paastiin lahtemaan vajaa tunti myohassa. Kuinka ollakaan niin koneessa istui vieressa suomalainen kaveri, joka oli kaynyt koulunsa Pieksamaella, ja vielapa asunut siina kadun toisella puolella! Ei voi maailmaa kovin suureksi kehua. Philadelphiaan tultiin puolisen tuntia myohassa. Pasi Tanskanen oli jo odottelemassa, joten siita sita sitten vilahdettiin hamartyvassa yossa kohti Newarkia.
Arto Selonen