Paikkoja oli tarjolla varsin runsaasti (ainakin ensi silmayksella), joten valinnan varaa olisi. Tarkempi tutkimus kuitenkin osoitti, etta englanninkielisia paikkoja ei niin hirveasti ollutkaan: kolme yliopistoa USA:ssa ja yksi Englannissa. Kumpikaan maa ei vaikuttanut mitenkaan toista paremmalta, joten tarkempi pohdinta oli paikallaan. USA:n leima korkean teknologian maana (nahtavyyksista ja kulttuurista puhumattakaan) kallisti vaa'an lopulta Amerikan eduksi. Kolmesta yliopistosta (Michigan, Ohio, Delaware) piti viela valita se kiinnostavin. Ohio oli varattu etupaassa konetekniikan opiskelijoille, joten valinta supistui lopulta kahteen.
Kun valinnoista ja hausta oli puhuttu enemman kuin tarpeeksi kavereiden kanssa, haku jotenkin unohtui. Se tyypillinen suomalainen takaperoisuus (omasta laiskuudesta ei puhettakaan) lienee ollut moisen unohduksen takana. Vai oliko kyseessa jokin maalaispojan perinteinen pelko kaikkea byrokratiaa kohtaan? Niin tai nain, kotiin meinasin jaada. Viikkoa ennen maara-ajan umpeutumista tormasin Markus Varstaan, joka kyseli josko olin jo hakemuksen jattanyt! Koska Markus taytteli parhaillaan omaa hakemustaan, niin totesin, etta kyseessa ei ollutkaan mikaan uuvuttava paperisota, vaan ilmeisen inhimillinen hakemuslomake. Samalla tuli tutkiskeltua yliopistojen kursseja, ja jalleen kerran into herasi. Ei muuta kuin noutamaan oma hakupaperi ja tayttamaan!
Hakupapereiden taytto osoitti samalla, etta vaikka kurssit Michiganissa ja Delawaressa olivatkin varsin samankaltaisia, niin Delaware tuntui mielekkaammalta. Vanhastaan intuitioon luottaen valinta kohdistui siis Delawareen, ja kurssitkin siina selvisivat.
Muutama viikko hakupapereiden jattamisen jalkeen alkoi muutamien hakijoiden prujulaatikoihin ilmaantua kehotuksia kaantya kv.sihteerin puoleen. Tama tarkoitti sita, etta vaikka valinta ei ollutkaan virallinen, niin omat todistukset pitaisi kaantaa kohdemaan kielelle, vielapa kiireen vilkkaan. Yleinen kasitys tuttujen keskuudessa kuitenkin oli, etta valinnat olivat "varmoja", vaikkakaan eivat virallisia. Minut oli siis valittu University of Delawareen!?! Onneksi omat todistukseni olivat napparasti saatavilla, joten niita ei tarvinnut ryhtya toiselta puolelta Suomea kaivelemaan. Samaan aikaan kamppis Juha Suomi paatti hakea Ohiossa viela vapaana olevia paikkoja, ja lahes ennatysajassa tuli myos valituksi. Kaksi kolmesta samassa kampassa oli lahdossa Jenkkeihin!
Viimein tuli myos virallinen ilmoitus hyvaksymisesta, ja samalla viela kiireisempi kasky tayttaa hakupaperit TOEFL-testiin osallistumisesta. Paperit tuli taytettya viela samana paivana, mika olikin melkein ainoa mahdollisuus, silla ne oli saatava parissa paivassa Hollantiin. Tama oli varsin pitkalle kupletin juoni, silla kaikkine postitusviiveineen LTKK oli usein pahasti alakynnessa, mita tuli annettuihin aikarajoihin.
Siina sita sitten ravattiin kv-sihteerin ja laskentakeskuksen valia koko kevat. Milloin piti kirjoittaa mikakin paperi englanniksi tai tayttaa uusia lomakkeita. Samalla selvisi, etta myos Uolevi Nikula oli valittu Delawareen. Siis molemmat Delawaren suomalaiset opiskelijat TITE:lta! TOEFL-testin paiva osui keskelle 8 paivan kertausharjoitusta, joten siita piti viela sotilaspiirin kanssa neuvotella, ja kyllahan sielta lomapaiva herui. Kevaan kuluessa sain myos parhaillaan Delawaressa opiskelevan Ismo Katilan sahkopostiosoitteen. Tama osoittautui yhdeksi tarkeimmista tietolahteista, silla kukapa kaikki kaytannon ongelmat olisi paremmin tuntenut kuin Ismo.
Niin tuli toukokuu - ja kertausharjoitus. Sielta metsan keskelta kun yota myoten siirtyi Mikkelista Tampereelle ja kaverin kampille, niin johan alkoi ramasta. Ja aamulla piti olla heti 8.30 Tampere-talolla. Kaikkien metsassa heilumisten ja matkustelujen seassa olo oli niin sekava, etta en tiennyt olinko sisalla vai ulkona! Aina tuntui olevan joko liian kylma tai kuuma. Onneksi itse koe tuntui kuitenkin menevan siedettavasti, vaikka kysymysten tempo oli suorastaan hirvittava; ei siina juuri ehtinyt ihmetella tuliko virheita vai ei. Ja kokeen jalkeen takaisin muutamaksi paivaksi luonnon helmaan.
Lopulta koitti kesaloma, ja itse muutin takaisin Pieksamaelle, koska laman kourissa tympaannyin toiden kerjaamiseen. Sielta sita sitten soiteltiin Lappeenrantaan Koistisen Helenalle tai Hyvinkaalle Uoleville, etta mikas se on tilanne. Ja hitaasti mutta varmasti ne asiat todella etenivat. TOEFL-testin tulos oli "positiivinen", joten senkin puolesta asiat oli kunnossa. Delaware lahetti paperit viisumihakemusta varten, mutta jostain syysta vain Uolevi sai joukon muita papereita. Puuttuvien papereiden joukossa oli mm. University of Delawaren virallinen hyvaksynta, joten kyllahan siina tallainen heikkohermoisempi jo pikkusen alkoi tutista. Jalleen kerran Helena selvitteli meikalaisen puuttuvia papereita, ja selvittikin asiat hienosti.
Arto Selonen