JULKAISUVAPAA

Avoin kirje kansanedustajille, osoitettu erityisesti niille, jotka
äänestivät uuden tekijänoikeuslain puolesta:

(teksti myös osoitteessa http://www.selonen.org/arto/he-kiitos-2005.html)


Arvoisa kansanedustaja,

Kiitos kaikesta! Työssänne ette varmastikaan saa kovinkaan paljoa
positiivista palautetta. Viime aikoina olen kuitenkin kauttanne saanut
enemmän tietoa edustuksellisesta demokratiasta, lainsäädäntötyöstä ja
kansalaisvaikuttamisesta, kuin olisin voinut toivoakaan. Tämä
oppi on korvaamatonta, eikä sitä saa yhtä edustavana ja luotettavana
rahallakaan. Kiitos siis teille erinomaisesta oppitunnista! Voin vain
toivoa, että kykenen aikanaan välittämään sen yhtä aitona ja alkuperäisenä
omille lapsilleni, jotta hekin tietäisivät millaisessa maassa elävät.

Kiitollisuuteni ymmärtämiseksi joudun valitettavasti esittämään asiat
monisanaisemmin, kuin mihin kansanedustajan kiireinen arki antaisi aikaa.
Siitä pahoitteluni. Ymmärrän hyvin, jos lopetatte lukemisen tähän
ja jatkatte tärkeää tehtäväänne tietoisena siitä, että ainakin yksi
äänestäjä on Teitä vaihteeksi kiitellyt.


Taustaa
-------

Eduskunta hyväksyi 5.10.2005 uuden tekijänoikeuslakiesityksen äänin 121-34.
Julkisuudessa lakiesityksestä on esitetty erilaisia tulkintoja, ja
monien mielestä se oli kelvoton hyväksyttäväksi. Olen itse seurannut
aktiivisesti käytyä keskustelua, sekä lukenut niin lakiesityksen
kuin sen takana olevan tekijänoikeusdirektiivinkin. Tavat, joilla Te
kansanedustajat olette asiaa julkisuudessa käsitelleet, ovat erittäin
valaisevia. Jotta voi ymmärtää, mitä olen toiminnastanne oppinut,
on käytävä läpi niitä perusteluita, joita Te kansanedustajat olette esittäneet.

Eri yhteyksissä tekijänoikeuslain ongelmakohtia on käsitelty eri tavoin.
Julkisuudessa suurimman painon ovat saanet ensin jumalanpalvelusten
tekijänoikeuskorvaukset ja sen jälkeen ns. kotikopiointi. Näiden lisäksi
esityksessä oli muitakin pykäliä, joista kritiikkiä on esitetty.
Vaikka eri pykälien ongelmat ovatkin hiukan erilaisia, ja niin ollen
myös niiden perustelut ja ratkaisut eroavat, niin tyydyn tässä
käsittelemään perusteluita sellaisenaan, irti pykälistä, joihin ne
väistämättä liittyvät.

Nämä perustelut yksittäisten pykälien tai koko lakiesityksen puolesta
kertovat siitä kuinka Te, arvoisat kansanedustajat, olette toimianne
perustelleet.


"EU-direktiivi edellyttää"
--------------------------

Ehkä yleisimmin käytetty perustelu lain hyväksymiselle on ollut
EU-direktiiviin vetoaminen. Tämä on kuitenkin tyhjä väite, niin kauan
kun sitä ei sen tarkemmin eritellä. EU-direktiivi kieltämättä velvoittaa
säätämään kansallisen lainsäädännön direktiivin mukaiseksi, mutta
siihen se aukoton perustelu sitten päättyykin. Toisaalta, kukaan ei ole
ollutkaan vastustamassa kansallista direktiivin implementointia,
vaan sitä tapaa ja sisältöä, jolla tätä on yritetty toteuttaa.

Useiden eri asiantuntijoiden arviot direktiivin tulkinnasta ja soveltamisesta
eriävät selvästi toisistaan. Mikäli direktiiviä voidaan tulkita monella
tavalla, ei sen vastaisesta lainsäädännöstä liene kovin helppo puhua?
Edelleen, joidenkin uuden lain pykälien kohdalla edellinen hallitus
oli tulkinnoissaan eri mieltä vaikka lain valmistelun olivat suorittaneet
samat virkamiehet. Jos edes hallitukset ja asiantuntijat eivät pääse
yksimielisyyteen siitä, mitä direktiivi edellyttää, niin kuinka sitten
kansanedustajilla on kanttia tulla moiseen vetoamaan? Perinteisestihän
lait on lopulta testattu oikeusistuimissa, joten vasta EY-tuomioistuin
voinee sanoa missä direktiiviä rikotaan ja miten sitä piti tulkita.

Kuluttajavirasto on tuonut julki, että muut direktiivit edellyttävät
kuluttajien oikeuksien huomioimista, joten pelkästään yhden direktiivin
taakse meneminen ei sellaisenaan ole mikään perustelu.

Uutta lakia on syytetty joiltakin osin direktiivia tiukemmaksi, eli että
laki säätää jotain sellaisia rajoitteita, joita direktiivi ei edellytä.
Muun muassa kulttuuriministeri Karpela on tähän todennut, että uusi laki
on direktiiviä väljempi. Tämä tarkoittanee siis sitä, että se sallii
jotakin, jota direktiivi ei salli. Toisin sanoen uusi laki rikkoisi
joiltakin osin direktiiviä, ja se olisi perustelu sille, että joissakin
kohdissa direktiiviä ei voida rikkoa! Kuka tuollaista uskoo?

Ehkäpä direktiivin väljyydellä tarkoitetaan sitä, että joissakin kohdin
kansallista liikkumavaraa on käytetty mahdollisimman paljon? Tämäkin on
perusteluna omituinen, jos uskotaan niitä lakia arvostelleita asiantuntijoita,
joiden mukaan ongelmallisissa pykälissä jätettiin käyttämättä kansallista
pelivaraa. Itse en ainakaan ole kuullut, että tätä pelivaraa voisi käyttää
vain tietyn verran kunkin direktiivin toteuttamisessa.

Pedanttinen kaikkien EU-direktiivien noudattaminen ei sekään kelpaa
perustelusta, kun valtio on käytännössä asettanut oman etunsa direktiivien
edelle useampaankin kertaan. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa
autoverotuksen sekä biopolttoaineiden käytön lisäämisen. Kun direktiivejä
ollaan valmiita uhmaamaan niin haluttaessa, ei orjallisesta direktiivien
noudattamisesta voi puhua kuin kauniina utopiana (tai helvettinä, jos
joitakin kansanedustajia on uskominen).

Kansalaisena minun on syytä osata lukea lakeja voidakseni noudattaa niitä.
Niinpä tämän käydyn keskustelun seuraamiseksi luin myös tuon paljon puhutun
tekijänoikeusdirektiivin. Itse en ainakaan nähnyt siinä mitään sellaista,
joka edellyttäisi niitä sanamuotoja ja pykäliä, joita nyt hyväksyttyyn
lakiin kirjattiin direktiivin varjolla. Jos direktiivin voi lukea niin
eri tavoin, niin eikö se siis ole huonoa lainsäädäntöä? Jos huonon direktiivin
noudattaminen kansallisella tasolla tuottaa "ylitsepääsemättömiä" ongelmia,
niin mikä perustelu sellainen direktiivi on vastaavan huonon lainsäädännön
tekemiseen?

On myös esitetty, että kaikki EU-maat eivät ole direktiiviä noudattaneet
ja/tai toteuttaneet. Jos näin on, niin miksi Suomen siis tulisi olla tässä
merkittävässä asiassa erityisen pedanttinen epämääräisen, epäselvän ja osin
kansallisia ja kansalaisten intressejä polkevan direktiivin toteuttamisessa,
kun muut huomattavasti isommat markkina-alueet toimivat selvästi omaksi
edukseen direktiivin vastaisesti?

On myös esitetty, että lain hyväksymisen jälkeen ponnistelut kohdistettaisiin
direktiivin muuttamiseksi. Millaisen signaalin direktiivin noudattaminen
antaa sen vastustamisesta? Millä eväillä direktiiviä on tarkoitus kyetä
muuttamaan, kun sen syntymisessäkään ei edustajien antamien kommenttien
mukaan kyetty asiaan vaikuttamaan?

Minulle on joskus opetettu, että epäkohtiin on puututtava, ja ne on
pyrittävä korjaamaan. Laissa esitettiin olevan useita epäkohtia, eikä
yhteenkään epäkohtaan, joka ei ollut direktiivin yksiselitteisesti
sanelemaa, näin puututtu.


"Tässä vaiheessa ei voida repiä lakia auki"
-------------------------------------------

Lakiesityksen arvostelijoille on esitetty useaan otteeseen kysymys siitä,
miksi palaute laista tuli niin myöhään. Vaikka vastauksen pohtiminen
olisikin mielenkiintoista, niin lakiesityksen sisällön kannalta sillä ei
ole merkitystä, sillä väitän, että palaute ei tullut liian myöhään.

Vanhan sanonnan mukaan "It ain't over until the fat lady sings" homma
on ohi vasta, kun esitys on hyväksytty tai hylätty. Eikä lain elinkaari
pääty vielä siihenkään. Herää siis kysymys mitä merkitystä on lain
eduskuntakäsittelyllä, jos edustajat eivät voi sen epäkohtiin puuttua?
Jopa äänestys asiasta olisi turhaa, ellei kansanedustajilla olisi
mahdollisuutta hylätä hyvinkin valmisteltua lakia. Niinpä kysymys
kuuluukin: mitä sitten tulisi tehdä lakiesitykselle, jossa havaitaan
viime hetkellä ongelmia, jotka nousevat esille kansalaisten tyytymättömyydestä?

Perustuslain ja eduskunnan työjärjestyksen perusteella saattaisi kuvitella,
että lain sisältöön voidaan puuttua vielä varsin viime hetkillä. Terveellä
järjellä ajatellen tämä on varsin viisasta, sillä se mahdollistaa epäkohtien
korjaamisen huomattavasti kevyemmin kuin koko lakiesityksen hylkääminen
ja uuden kirjoittaminen valiokuntakäsittelyineen. Toisaalta vaihtoehtoinen
näkemys siitä, että eduskunta olisi omat kätensä sitonut omien virheidensä
korjaamisen suhteen, on varsin käsittämätön. Joidenkin kansanedustajien
kommentit ovat kuitenkin viitanneet siihen, että talon tapana ei olisi
virheitä korjata annettujen valtuuksien puitteissa. Kummallista.

On myös esitetty, että lain viivästyttäminen tässä vaiheessa aiheuttaisi
taloudellisia sanktioita EU:n toimesta. Toisaalta on todettu, että
niin kauan kuin laki on valmistelun viime vaiheessa, EU on valmis
odottamaan rankaisematta viivyttelystä. Eli mahdolliset sanktiot olisi
voitu välttää korjaamalla keskeiset epäkohdat suuressa valiokunnassa.
Jos siis laissa olisi ollut epäkohtia, jotka olisi haluttu korjata, ne
myös olisi ehditty korjata. Ja jos lailla todella oli kiire, niin miksi sen
valmistelu kahden eduskunnan välillä kesti lähes kolme vuotta, vaikka
valmisteluun oli annettu selvät ohjeet minimaalisista muutoksista ja
kiireen pitämisestä?

Taloudellisten sanktioiden osalta on syytä kysyä: haluttiinko mieluummin
säätää kaikkien huonona pitämä laki, joka rajaa kuluttajien oikeuksia
ja puuttuu sananvapauteen, kuin kunnioittaa kansan tahtoa ja etua
ja ottaa omasta hölmöilystä johtuvat sakot? Jos ja kun lain valmistelua
ei voida pitää onnistuneena, niin missä on virkamiesten vastuu tekemisistään?
Ei kai kyse kuitenkaan ole siitä, että mieluummin tehdään isompi jatkettu
hölmöys, kuin myönnetään itse tehty pienempi hölmöys, josta pitäisi maksaa?

Eri yhteyksissä on myös esitetty, että hyväksyttäisiin laki nyt, ja
korjattaisiin sitä myöhemmin. Monet ovat arvostelleet lakia siitä, että
se tekee laittomaksi asioita, jotka on aiemmin koettu muiden oikeuksia
loukkaamattomina perusoikeuksina. Toisin sanoen: "tehdään kansalaisista
lain rikkojia nyt, ja korjataan tilannetta sitten, jos se on ongelma".

Onpa pelätty sitäkin, että lain "auki repiminen" johtaisi täysimittaisen
lobbauksen alkamiseen valiokunnissa. Kun kansanedustajat ovat kuitenkin
todenneet, että he nimenomaan haluavat tuota lobbauksen kaltaista
palautetta valmistelussa olevista lakiesityksistä, niin en oikein
ymmärrä tuota pelkoa.


"Laki on perusteellisesti valmisteltu"
--------------------------------------

Yksi suosittu perustelu lain hyväksymiselle on ollut se, että valmistelu
on kestänyt pitkään ja että se on ollut perusteellista. Tämä on kuitenkin
ristiriidassa laista löydettyjen epäkohtien kanssa. Lähinnä valmisteluun
vetoaminen kuulostaa siltä että joku muu tietää paremmin, eikä tätä
tietämystä ole syytä kyseenalaistaa. Kuinka moni kansanedustaja on todella
lukenut sekä direktiivin että tekijänoikeuslakiesityksen, ja tehnyt
niistä omat tulkintansa?

Lakia valmistellut ministeriö on joutunut pyörtämään puheitaan lain
tulkitsemisessa. Jos lain valmistellut virkamieskään ei tiedä mitä
laki säätää, niin ei se kyllä kovin perusteelliselta valmistelulta kuulosta.
Kuluttajaviraston esittämän mukaan sitä ei ole kuultu valiokuntavaiheessa.
Ketkäs kuluttajien oikeuksia sitten edustavat? Täytyykö kuluttajilla olla
joka asiassa etujärjestö, että heidän oikeutensa tulisivat tasapuolisesti
kuulluksi ja huomioiduksi?

Jos sivistysvaliokunta on jotenkin huomioinut perustuslakivaliokunnan
mietinnön, niin ainakaan se ei ole millään tavoin perustellut, miksi
se jätti mietinnön mukaiset muutokset tekemättä. Perusteellinen valmistelu
ei edellytä tasapuolisuutta eikä päätösten perustelua, mutta uskottavuuden
kannalta ne olisivat enemmän kuin suotavia.

On myös väitetty, että lain hylkääminen olisi tuhonnut sivistysvaliokunnan
tekemän arvokkaan työn. Ottaen huomioon lain väitetyt epäkohdat sekä
valiokunnan perustelemattomat ratkaisut, on vaikea pitää tuota työtä
erityisen arvokkaana. Sivistysvaliokunnalla oli muutenkin käytettävissään jo
edellisen kauden aikana tehty HE 177/2002, ja sen valmistelun tulokset,
joten eihän se tehty työ hukkaan olisi nytkään mennyt.

Jotkut kansanedustajat ovat epäilleet, että kun eivät asiantuntijat
ja valiokunnatkaan parempaa aikaan saaneet, niin miten se laki sitten
voisi enää olla parempi. Muualla yhteiskunnassa on sellainen käytäntö, että
jos urakka pissii, niin vaihdetaan tekijöitä.


"Ei hyvää lakia kannata hylätä huonon pykälän vuoksi"
-----------------------------------------------------

On myös kuultu perusteluita, joiden mukaan yli 60 pykälän lakiesitystä ei
olisi pitänyt hylätä siksi, että siinä sattuu olemaan vähäinen määrä
huonoja kohtia. Argumentti on sellaisenaan sen verran absurdi, että
oletan tällä tarkoitetun sitä, että laista sen arvioituna voimassaoloaikana
saatavat edut selvästi ylittävät siitä aiheutuvat haitat. Kukaan ei ole
kuitenkaan listannut niitä etuja, jotka lakimuutos toisi, ja miksi ne
olisivat niin merkittäviä ja kiireellisiä, että niiden nojalla epäkohdat
voitaisiin jättää myöhemmälle huomiolle.

Ainoat konkreettiset parannukset, joihon on vedottu, koskevat lain
ajan tasalle saattamista sekä musiikkivideoista uuden lain myötä
maksettavia korvauksia. Laki on syntyessään vanhentunut, joten ajantasaisuus
ei kovin pitkälle vie. Artistien saamat korvaukset ovat kieltämättä
tärkeä parannus, mutta siitä ei olisi tarvinnut maksaa hintaa epäkohtina.
Köyhien artistien elinkeinon turvaaminen kuulostaa kyllä kauniilta,
enkä kiistä etteivätkö taiteilijat ansaitsisi parempaa korvausta
työstään, mutta en kyllä nähnyt yhtään selvitystä siitä että joukko
artisteja kituisi konkurssin partaalla odottelemassa uuden tekijänoikeuslain
tuomaa taloudellista pelastusta.

Eduskunnassa esitettiin myös, että lain hylkääminen olisi heikentänyt
useiksi vuosiksi taiteilijoiden asemaa. Minulle ei selvinnyt
millä tavoin tämä heikentyminen tapahtuisi, kun hylkääminen olisi tarkoittanut
nykytilanteen jatkumista. Tarkoittaako se siis sitä, että nykytilanteessa
taiteilijoiden asema heikkenee vuosi vuodelta? Ja tätä on jatkunut jo
kymmeniä vuosia? En voi välttyä ajatukselta, että jos niin on, niin
syitä on muuallakin kuin voimassa olevassa tekijänoikeuslaissa.

Keskustelun perusteella huonoimpana pykälän pidettiin ilmeisesti suojatun
teoskappaleen omaan käyttöön tapahtuvaa kopiointia. Huvittuneena seurasin
käytyä keskustelua suojattujen teoskappaleiden määrästä. Useilta
kansanedustajilta saamani, ilmeisesti samaan OPM:n tiedotteeseen
perustuvan, tiedon mukaan ongelmaa ei ollut, sillä myytävistä äänitteistä
vain 1% oli suojattua ja samat teoskappaleet olisi saatavissa muutenkin
haluttuun muotoon. Eräs tuttavani kiteytti tuon mainiolla vertauksella:
"rattijuopot eivät ole ongelma, koska suurin osa ajaa selvin päin".
Ongelma ei ollut suojattujen teoskappaleiden määrä vaan se, mitä niille
saa tehdä. Käytännössä lähes 100% DVD:stä on suojattuja ja sekä Sony BMG
että EMI ovat jo ilmoittaneet siirtyvänsä lähes kokonaan kopiosuojattuihin
CD:hin. Että se siitä prosentista ja sen merkityksestä.

Epäkohtien korjaamattomuuteen annettuna perustelu "laissa on hyviäkin
kohtia", on kaiken kaikkiaan naurettava. Aikataulua koskevat selitykset
eivät edellä esittämäni perusteella ole uskottavia, joten todellista
"joko-tai"-vastakkainasettelua hyvien ja huonojen kohtien välillä ei ollut.


"Lakiesitykseen lisätään ponsi"
-------------------------------

Ponnen juridinen asema tekijänoikeuslain rikkojien kannalta on kohtalaisen
merkityksetön. Lausuma ei voi olla ristiriidassa lain sisällön kanssa,
ja vaikka olisikin, niin lain tulkinnan kannalta sisällön täytyy olla
painavampi kuin sen saatteena oleva lausuma. Toisin sanoen, ponsi ei
ongelmia poista.

Hyväksyttyyn lakiesitykseen lopulta lisätty suuren valiokunnan lausuma
on ympäripyöreydessään merkittävä. Jos lausumasta poistetaan itsestään-
selvyydet, jäljelle jää varsin vähän. Hallituksen edellytetään edistävän
*vapaaehtoisia* toimenpiteitä yksityisen kopioinnin mahdollistamiseksi
tietyin ehdoin. Lisäksi hallituksen on annettava asiasta selvitys.
Jos hallitus ei ollut valmis korjaamaan lakiesityksen ongelmia nyt, niin
kuka sen pakottaa lausuman toimenpiteisiin? Mitä ihmettä hallitus voi
tehdä edistääkseen *vapaaehtoisia* toimenpiteitä?

Kaiken lisäksi lausuman loppukin merkitys häviää direktiiviin jälleen
vetoamalla. Jos yksityistä kopiointia tulee edistää direktiivin
ehtojen mukaisesti, ja lain valmistelussa on vedottu siihen, että
direktiivi ei mahdollista tätä yksityistä kopiointia (siten kuin se
on ongelmallisena koettu), niin mitä hallitukselta siis edellytetään?
Lopuksi vielä edellytetään, että mikäli nämä vapaaehtoiset toimet eivät
johda tulokseen, niin hallituksen on ryhdyttävä lainsäädännön muuttamiseen.
Siis senkö EU-direktiivin, jolle ei mahdettu mitään? Vaiko sen kansallisen
lain, jota ei voitu direktiivistä johtuen muuttaa?

Suuren valiokunnan merkityksetön ponsi on ainoa konkreettinen reaktio
siihen huoleen ja palautteeseen, jota kansanedustajat ovat lakiesityksen
osalta lähettäneet. Täysistuntojen puheenvuoroissa on kilpaa kiitelty
miten erinomaista palautetta edustajat ovat runsain mitoin saaneet.
Siitä kiitoksena Te olette perustelleet toimenne suoraan sanoen surkeasti
ja poliittisen teatterin tarjoamin keinoin lisänneet merkityksettömän
lausuman hyväksymänne lain saatteeksi.


Muita havaintoja
----------------

Käydyssä keskustelussa on säännöllisesti tuotu esiin piratismi. Kuitenkin
kaikki asiantuntijat tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että todellinen
piratismi on laajamittaista, ammattimaista rikollista toimintaa. Siihen
nyt hyväksytty laki ei ongelmakohtineen juurikaan pure. Yksityisen
kotikopioinnin merkitys tälle piratismille on pyöreä nolla. Ne, jotka
nyt rikkovat lakia tuottamalla laajassa mittakaavassa 1:1 digitaalisia
kopioita esimerkiksi musiikkilevyistä, voivat tehdä sitä jatkossakin.
Heitä nykyisten CD tai DVD-levyjen kopiosuojaukset eivät millään tavalla
hetkauta.

Laittomien kopioiden maahantuomisen kieltäminen on kaunis ajatus, jota ei
ole sen pidemmälle vietykään. Kukaan ei voi varmuudella sanoa ulkomailta
ostamastaan tuotteesta, onko se laillinen vai laiton kopio. Siinähän
sitten tullissa selittelet. Kohtalaisella varmuudella voi todeta, että
itärajan yli tuotu teoskappale on tullin mielestä todennäköisemmin
laiton kappale, kuin länsirajan yli tuotu täysin identtinen teoskappale.
Tämä on uutta, hyväksymäänne tasa-arvoisuutta lain edessä.

Kulttuuriministerin voimakkaasti tukema laki vaikuttaa negatiivisesti
nimenomaan kulttuurin ruohonjuuritason kuluttamiseen. Kulttuurista nauttiminen
vaikeutuu sekä suojattujen teoskappaleiden käyttämisen, että joidenkin
tuotteiden saatavuuden vähenemisenä, kun ETA-alueen ulkopuolelta ei voida
enää mielekkäästi näitä marginaalisten käyttäjäryhmien mielenkiinnon kohteita
tuottaa maahan. Tämä on ilmeisesti pienen, syrjäisen markkina-alueen tapa
lähentyä muita ja osallistua kansainvälistymiseen ja kaupan rajojen
purkamiseen.

Kun tämän lakiesityksen ongelmat viimein ylittivät joidenkin kuluttajien
tietosuuden, he lähestyivät Teitä palautteellaan. Yleisesti on väitetty,
että kyseessä olisi laajamittaisin yksittäinen palautevyöry, mitä edustajat
ovat nähneet. Jotkut kansanedustajat ovat jopa kiitelleet palautetta
laadullisesti parhaimpiin kuuluvana, mitä heidän kohdalleen on osunut.
Tätä Teidän suuresti kiittelemäänne palautetulvaa alettiinkin pian
kutsua "masinoiduksi kampanjaksi". Mistähän moinen nimitys on peräisin?

Lain valmistelun kannalta palaute tuli varmasti liian myöhään. Lain
sisällön kannalta kuitenkaan ei. Jos kukaan ei nosta kissaa pöydälle, niin
varsin harva kiinnittää huomiota sen huonoon turkkiin. Valtamedialla
on tekijänoikeudellisissa kysymyksissä usein omat intressinsä, ja mediasta
iso osa toimii puhtaasti kaupalliselta pohjalta. Ei liene mikään ihme,
että niissä ei ongelmakohtia ole nostettu esille. Jos asiantuntijat,
kansanedustajista nyt puhumattakaan, eivät ymmärrä lakia, kuinka sitten
toimittajat olisivat asiaan ymmärtäneet puuttua?

Edustuksellisessa demokratiassa lähtökohta on, että valitut edustajat
toimivat parhaaksi katsomallaan tavalla, ilman jatkuvaa ohjausta.
Jos kansan on jatkuvasti vahdittava valmistelussa olevia lakiesityksiä
ja ohjeistettava edustajiaan kuin pieniä lapsia hiekkalaatikolla, niin
mihin Teitä kansanedustajia sitten enää tarvitaan? Te olette siellä
*luottamustoimessa*.

Joidenkin edustajien kommenteista on voinut muodostaa kuvaa siitä,
kuinka Te tointanne hoidatte. Eräs edustaja totesi laittavansa
aivot narikkaan ryhtyessään lukemaan saamaansa palautetta. Toinen
totesi lukeneensa (ilmeisesti tekijänoikeuslakia koskevasta) palautteesta
alle joka kymmenennen. Lähettämääni palautteeseen ei vuonna 2002
vastannut yksikään sivistysvaliokunnan silloinen jäsen. Syyskuussa 2005
lähettämääni sähköpostiin vastasi 18 kansanedustajaa, eli alle 10%.
Uudenmaan vaalipiirin edustajia heistä oli 4, eli reilut 10%.


Johtopäätöksiä
--------------

Puheidenne mukaan Te olette erittäin tyytyväisiä saamastanne palautteesta.
Tekojenne perusteella Teitä ei voisi vähempää kiinostaa mitä palautetta
Te saatte. Jokainen voinee itse päättää uskooko puheita vai tekoja.
Te ette ole katsoneet aiheelliseksi perustella toimianne tavalle, joka
olisi uskottavaa. Vaikka kaikki olisivat yhtä mieltä ongelmista, niin se
ei tarkoita sitä, että Te tekisitte asialle mitään konkreettista.
Ryhmäkuri ja valiokuntatyö mahdollistavat sen, että päätöstilanteessa
suurimman osan edustajista ei tarvitse tietää mitään laista, josta he ovat
päättämässä. Luottamus valmistelun täydellisyyteen on horjumaton.

Viimein minäkin ymmärrän mistä ne loputtomat poliitikkovitsit
kumpuavat. Näyttää siltä, että kaikki politiikasta ja poliitikoista
esitetyt stereotypiat ovat totta. Ainakaan käyttäytymisenne tässä
asiassa ei ole näistä karikatyyreistä poikennut.

Tekijänoikeuslakia on kuvattu yhdeksi tietoyhteiskunnan tärkeimmistä
laeista. Olen siitä täysin samaa mieltä. Kohta kaksikymmentä vuotta
tietotekniikan parissa toimineena, sekä kaupallisia että vapaita
tietokoneohjelmia kirjoittaneena, päivittäin sekä työssäni että
vapaa-ajalla tekijänoikeuksia sivuten, hyödyntäen, uusia teoskappaleita
luoden että muiden teoksista nauttien, tietotekniikan DI-koulutuksen
saaneena tekijänoikeuslaki on minulle ehdottoman välttämätön.
Te olette suhtautuneet siihen vähättelevästi, välinpitämättömästi ja
lähestulkoon vastuuntunnottomasti. Teillä on siihen kansan suoma oikeus.

Minulle tämä on ollut korvaamaton oppitunti. Lainsäädännön kannalta
keskeisiä ovat: ministeriöiden valmistelevat virkamiehet, valiokuntien
jäsenet, sekä ne asiantuntijat, joita valiokunnat kutsuvat kuultaviksi.
Äänestäjänä en voi vaikuttaa mihinkään näistä seikoista. Mikäli se
äänestämäni yksi edustaja pääsisikin eduskuntaan, en voi vaikuttaa siihen
missä valiokunnissa hän toimii. Vaaliliittojen kautta ääneni hyödyttää
myös muita, mutta en voi myöskään vaikuttaa siihen, missä vaaliliitossa
mahdollisesti mieluisin edustajani on. Ja jos sattuisin tässä suuressa
maassa asumaan eri vaalipiirissä, kuin se yksi tervejärkinen ehdokas
(jos sellainen sattuisikin jostain löytymään), niin ääneni hyödyntämiseksi
pitäisi ensin muuttaa toiselle paikkakunnalle. Aluepolitiikka kunniaan!

Tästä kaikesta voi vetää vain yhden johtopäätöksen: äänestäminen on turhaa.
Ainoa konkreettinen keino vaikuttaa lainsäädäntöön on "lobata".
Yritykset ja järjestöt ovatkin tämän jo ajat sitten huomanneet, ja sitä
menestyksellisesti hyödyntäneet. Nukkuvien puolue on tainnut tietää
vaikuttamisen arkirealiteetit jo pitkään.

Niinpä, kiitoksena tästä erittäin arvokkaasta oppitunnista, haluan
palkita Teidät parhaalla mahdollisella tavalla. En aio jatkossa
äänestää eduskuntavaaleissa. Näin säästän omaa ja vaalikoneistojen aikaa.
Koska kuitenkin tässä asiassa jotkut Teistä ovat ansiokkaasti tuoneet
järjen ääntä kuuluville, ja asiallisin argumentein yrittäneet lakia
muuttaa, olisi täysi äänestämättä jättäminen heidän yritystensä
rankaisua. Siksi aion vielä kerran, seuraavissa eduskuntavaaleissa
ääneni käyttää, ja sillä palkita yhden niistä 34:stä, jotka ovat
sen ansainneet. Sen jälkeen hiljenen, tehkää Te työnne niin kuin
parhaaksi näette, niin minäkin teen.

Minulla on vain tuo yksi ääni, joten siitä ei kolmellekymmenelle riitä.
Koskapa eduskunnassakin nyt hyväksytyn lain vastustus on tietyllä tavoin
kiteytynyt edustaja Kasviin, aion tämän viimeisen ääneni antaa hänelle,
mikäli hän on vielä seuraavissa vaaleissa ehdolla vaalipiirissäni. Voi
olla, että Jyrki J. Kasvi ei ole paras ehdokas juuri minun näkemyksiäni
edustamaan, mutta hän on ääneni toimillaan ansainnut. Teille, jotka
jäätte jatkossa ilman: ei hätää, kyllä niitä ääniä kansalla riittää, eikä sen
muisti ole kovin häävi. Jatkakaa vain valitsemallanne minimaalisen
ärsytyksen linjalla, niin eläkepäivät häämöttävät ihan nurkan takana.



Kiitos kaikesta,
		Arto Selonen
		tietotekniikan DI
		entinen äänestäjä
		teoskappaleiden tuottaja ja kuluttaja

PS. Jos jaksoitte lukea tänne asti, ja arvelette, että kyseessä on
    jonkun katkeroituneen tilitys, kun hänen haluamiaan muutoksia ei
    toteutettu, niin olette väärässä. Olen kyllä pettynyt toimiinne,
    mutta en sentään kuvitellut että mitään lakia muutettaisiin vain
    siksi että joku sattuisi sitä kritisoimaan. Teillä oli mahdollisuus
    osoittaa todellista kiinostusta ja halukkuutta asioiden parantamiseen,
    mutta Te valitsitte merkityksettömät korulauseet. Edesmennyttä
    isoisääni lainaten: sylettää.

    Vaikka yleensä arvostan mielipiteiden vaihtoa, ja mielelläni käyn
    keskustelua eri aiheista, en tämän viestin osalta kaipaa näkemyksiänne.
    Itse asiassa minua ei enää juurikaan kiinosta mitä Te sanotte tai
    teette, tapahtuipa se sitten julkisesti tai yksityisesti. Te olette
    jo kantanne täysistunnoissa ilmaisseet, ja minä olen ne sieltä
    lukenut. Asia on osaltani loppuunkäsitelty.