Subject: Hallituksen esitys tekijänoikeuslain muuttamisesta

jakelu:
	sivistysvaliokunnan varsinaiset jäsenet


Arvoisa kansanedustaja!

Viitaten hallituksen esitykseen tekijänoikeuslain muuttamisesta (HE 177/2002),
sekä asiasta käytyyn eduskunnan lähetekeskusteluun 15.10.2002:


Johdanto
--------
Hallituksen esityksessä on useita sellaisia epäkohtia, joiden vuoksi sitä
ei voi hyväksyä. On tietenkin toivottavaa, että sivistysvaliokunta puuttuu
näihin epäkohtiin jo heti 23.10, kun se kuulee Opetusministeriön
asiantuntijaa, ja korjaa nämä epäkohdat oman aikataulunsa mukaisesti.
Haluan kuitenkin kehottaa Teitä kiinnittämään huomiota esityksen nykyisessä
muodossa oleviin seuraaviin epäkohtiin sekä olemaan hyväksymättä mitään
sellaista tekijänoikeuslain muutosehdotusta, joka sisältää kyseiset, tai
niitä vastaavat epäkohdat.

Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että "Muutosten välittömät
yksityistaloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä". Mielestäni tämä
on tosiasioiden vääristämistä. Lakiesitys vaikuttaa monella eri tavalla
nimenomaan yksityishenkilöiden toimintaan, erityisesti heidän oikeuksiaan
ja oikeusturvaansa olennaisesti rajoittaen, sekä asettaen heidän jo
tekemänsä, tai lain voimaan tultua mahdollisesti mielestään laillisesti
teoskappaleisiin tekemänsä, taloudelliset investoinnit kyseenalaisiksi
(tai jopa arvottomiksi tai osin laittomiksi). Nämä rajoitukset eivät voi
olla vaikutuksiltaan vähäisiä, sillä merkittävin osa oikeudenhaltijoiden
tuloista taitaa tulla samaisilta yksityishenkilöiltä juuri heidän
tekemiensä investointien kautta.

Itse asiassa lakiesitystä voidaan monessakin mielessä pitää yksipuolisena
oikeudenhaltijoiden etujen ajamisena ilman mainittavampaa kuluttajien
oikeuksien huomioimista. Tämä siitäkin huolimatta, että tekijänoikeus-
kysymyksissä *useimmiten* toisena osapuolena, ja siten oikeudenhaltijoiden
"maksumiehenä", on nimenomaan kuluttajana toimiva yksityishenkilö.
Kärjistetysti voi jopa väittää, että kun oikeudenhaltijat väittävät
tekijänoikeusrikkomuksista aiheutuvien kulujen siirtyvän alunperinkin
kulut maksavien kuluttajien piikkiin, niin tämä lakiesitys pyrkii
kriminalisoimaan tai muuten rajoittamaan samaisten kuluttajien oikeuksia
entisestään sekä kohdistamaan heille lisää tekijänoikeusmaksuja. Näin
siksi, että oikeudenhaltijat ja viranomaiset eivät ole kyenneet
useimmilta osin täysin riittävää nykyistä tekijänoikeuslainsäädäntöä
tarvittavassa määrin valvomaan ja sen noudattamista ylläpitämään.

Koska lakiesitys on varsin mittava, ja siinä on useita epäkohtia, on myös
tämä epäkohtien "luettelo" valitettavan pitkä. Olen pyrkinyt listaamaan
epäkohdat ensin yksittäin, ja lopuksi esittämään joitakin suuntaviivoja,
joiden mukaan mielestäni tekijänoikeuslakia tulisi näiden epäkohtien
osalta, ja yleisemminkin, muokata.


1) Lakien ja asetusten vapautus tekijänoikeudesta (9 §)
-------------------------------------------------------
Lakiehdotuksessa esitetään eräiden "vapaiden teosten" käännösten
vapauttamista tekijänoikeudesta (pääsääntöisesti). Myös kyseisiä
vapaita teoksia pää-asiallisesti sisältävät luettelot ja tietokannat,
sekä vapaista teoksista yksinkertaisesti tehdyt johdannaiset tulisi
vapauttaa samalla tavoin, jotta kyseiset teokset voitaisiin todella
pitää tekijänoikeudesta vapaana.

Näin voitaisiin varmistaa, että esimerkiksi Suomen laki olisi
ajantasaisessa muodossaan (siis yksittäisistä laeista ja asetuksista
voimassaolevana kokonaisuutena koottuna) yhtenäisenä ja helposti
luettavana ja ymmärrettävänä tekijänoikeudesta vapaa, ja niin ollen
mahdollisimman helposti ja laajasti kansalaisten käytettävissä. Tämän
tulisi olla yhteiskunnan edun nimissä lain laatijan yksi perustavoitteista.

Voimassa olevan, ja esitetyn, tekijänoikeuslain mukaan näin ei ole, ja voi
vain ihmetellä miksi. (vrt. 49 §).


2) Levitysoikeuden raukeaminen (19 § 1. momentti)
-------------------------------------------------
Hallitus esittää, että levitysoikeus raukeaisi vasta kun teos on tekijän
toimesta tai suostumuksella myyty tai muuten pysyvästi luovutettu
Euroopan talousalueella.

Tämä ei ole enää nykypäivää; ihmisten ja kulutushyödykkeiden vapaa
liikkuminen niin EU-alueella kuin globaalistikin johtaa siihen, että
tekijänoikeudellinen materiaali on käytännössä globaalisti saatavilla
heti, kun se asetetaan myyntiin tai muuten pysyvästi luovutetaan
*missä tahansa*. Tämä realiteetti tulisi tunnustaa myös
oikeudenhaltijoiden toimesta, sen sijaan että päinvastaista,
vanhentunutta käsitystä tuettaisiin lakien voimalla. Myyntitapahtuman
sitominen paikkaan ei voi olla vaikuttamatta myös sähköisen kaupan
ongelmakenttään.

Esitys koskettaa konkreettisesti mm. kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat
viimeisten 4-5 vuoden aikana hankkineet esimerkiksi USA:n markkinoille
tarkoitettuja DVD-levyjä. Samassa asemassa olisivat esimerkiksi ne
ulkomailta Suomeen muuttavat henkilöt, joiden levy- tai elokuvakokoelma
(tai muu  vastaava teoskokoelma) on hankittu Euroopan talousalueen
ulkopuolella. Nämä levykokoelmat eivät lakiehdotuksen mukaan olisi enää
realisoitavissa Suomessa, tai ainakin mahdollisen jälleenmyynti-oikeuden
selvittäminen olisi erittäin työlästä. Samasta syystä antikvariaatit ja
muut jälkimarkkinoihin erikoistuneet liikkeet joutuvat todennäköisesti
kieltämään kategorisesti kaiken materiaalin, joka ei ilmiselvästi ole
alunperin tarkoitettu Euroopan talousalueelle. Tällä on välittömiä
taloudellisia vaikutuksia niin kyseisiä teoksia omistaville
yksityishenkilöille kuin kaikille käytettyjä teoskappaleita myyville
tahoille, puhumattakaan niistä, joiden taloudelliset resurssit ovat
siinä määrin rajallisempia, että he hyödyntävät nimenomaan näitä
jälkimarkkinoihin erikoistuneita liikkeitä (kuten antikvariaatteja).

Mistä esimerkiksi käytettyjen kirjoja myyvä liike voi varmistua, että
ulkomaan kielellä kirjoitettu kirja on "tekijän toimesta tai
suostumuksella myyty tai muuten pysyvästi luovutettu Euroopan
talousalueella"? Ei mistään. Niinpä muut kuin suomenkieliset kirjat
kadonnevat antikvariaattien valikoimista, elleivät ne satu olemaan
riittävän vanhoja ollakseen tekijänoikeudesta vapaita.


3) Korvaus kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön (26 a §)
--------------------------------------------------------------------
Lakiehdotuksessa esitetään kaikkien yksityisessä käytössä mahdollisten
teoskappaleiden kopioita taltioimaan kykenevien medioiden saattamista
ns. kasettimaksun piiriin.

Tämä laajentaisi jo nykyiselläänkin epäoikeudenmukaisen kasettimaksun
leviämisen uusille medioille, kuten tietokoneiden kovalevyihin. Vaikka
ajatus onkin hyväksyttävä, niin toteutustapa on edelleen
epäoikeudenmukainen, sillä maksu aiheutuu tekipä kopioita tai ei.
Tämä korostuu vielä, kun tekniset kopioinnin estomenetelmät otetaan
käyttöön eivätkä yksityishenkilöt enää *kykene* kopioita tekemään.
Silti he joutuvat maksamaan jokaisessa mediassa tästä mahdollisuudesta.
(ks. lakiehdotuksen 50 a-c §). Maksu ei myöskään mene suoraan todellisille
oikeudenhaltijoille, vaan heidän etujärjestölleen, jolla ei ole
tarvittavia tietoja korvausten oikeudenmukaisesta kohdistamisesta
varsinaisille oikeudenhaltijoille. Näin ollen korvauksen osalta tulisi
toimia mahdollisiman konservatiivisesti näiden välttämättömien
epäkohtien vaikutusten minimoimiseksi. Näin ei nykyisessäkään lain-
säädännössä toimita: esimerkiksi maksu määräytyy jokaiselta *alkavalta*
minuutilta, eikä täydeltä sellaiselta.

Edelleen eri medioita käytetään hyvin eri laajuisesti teoskappaleiden
kopioiden säilyttämiseen. Tämän huomioimiseksi ns. kasettimaksu tulisi
muuttaa useampiportaiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa määritetään
median käyttöä teoskopioiden säilyttämiseen; esimerkiksi tietokoneiden
kovalevyt ovat käytännössä aivan eri tavalla muussa kuin kasettimaksun
edellyttämässä käytössä kuin vaikkapa MP3-soittimen kiinteä muisti,
johon ei voida muuta tallettaa. Toisessa vaiheessa määritetään median
tyypilliset teoskopioiden muodot, ja niistä mahdollisesti aiheutuva
korvauksen suuruus. Lopuksi määritetään kullekin teostyypille
tyyppikohtainen korvaus (sillä ei kai tyypillisesti äänitteen
kopiosta makseta samaa korvausta minuutilta tai kopiolta kuin vaikkapa
elokuvasta). Vaikka tämäkään ei poista sitä tosiasiaa, että maksu
kohdistuu perusteettomasti silloin, kun teoskopioita ei tehdä,
niin ainakin eri medioiden käyttötavat olisi paremmin huomioitu, ja
ennen kaikkea maksun määräytymisperusteet olisi helpommin nähtävissä,
ja niiden oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus siten todennettavissa.

Jostain syystä kuluttajien etuja valvojia järjestöjä ei ole huomioitu
maksujen suuruudesta päätettäessä. Tämä vaikuttaa yhden keskeisen
osapuolen oikeuksien sivuuttamiselta tai huomiotta jättämiseltä.


4) Teknisten suojakeinojen kiertäminen (50 a §)
-----------------------------------------------
Lakiehdotus esittää kiellettäväksi teoksen suojaksi tarkoitetun teknisen
suojakeinon kiertämisen tai poistamisen.

Mielestäni tämä on tarpeettoman jyrkkä valinta, jossa jälleen lakiteknisin
keinoin kriminalisoidaan turhaan sellaista, joka on jo riittävästi
lain keinoin suojattu. Kielto ei estä rikollisin tarkoitusperin toimivia,
ja muille kiertäminen on yksityiskäyttöön kuitenkin erikseen sallittu.
Suojakeinojen kiertämisen kieltäminen on siten "kuollut" kirjain, joka
ainoastaan lisää laittoman toiminnan listaan yhden uuden lakipykälän,
jota rikottiin.

Tekniset suojakeinot kuten lukot on tarkoitettu suojamaan kohdetta
ei-luvalliselta käytöltä. Niin olleen suojakeinon kiertäminen voisi
olla korkeintaan raskauttava seikka mahdollisen rikoksen ollessa
kyseessä, sekä mahdollisesti osoitus siitä että suojatun kohteen käyttö on
ollut luvatonta. Mikäli suojakeino on yleisesti helposti kierrettävissä,
se ei voi olla kovin tehokas. Mikäli se on tehokas, ja siten
hankalasti kierrettävissä, ei sen kiertämistä tarvitse erikseen
kriminalisoida.

Itse tapahtumaa ei tulisi kieltää, vain ainoastaan saattaa sen seurauksena
mahdollisesti syntyvät *laittomat* kopiot raskaamman korvausvelvollisuuden
tai rangaistusasteikon piiriin.


5) Teknisten suojausten kiertokeinojen levittäminen (50 b §)
------------------------------------------------------------
Lakiehdotus esittää kiellettäväksi teoskappaleiden teknisten suojaus-
keinojen kiertämisen mahdollistavien välineiden ja menetelmien
levittämisen.

Tämä ehdotuksen pykälä on tarkoitusperältään ymmärrettävä, mutta samalla
50 a §:n kanssa yhdessä sellainen, että teoskopion laillisesti
omistavalla yksityishenkilöllä ei ole enää mitään todellisia
mahdollisuuksia hyötyä hänelle suodusta kopiointi-oikeudesta
(ja siitä aiheutuvasta pakollisesta korvauksesta). Tämä johtuu siitä,
että mikäli suojauskeino on tehokas, ei suurin osa kuluttajista
kykene sitä itsenäisesti kiertämään tai purkamaan. Tämä "eliitti"-pykälä
loisi tietääkseni täysin uuden tiedon muodon: tieto, jonka kuka tahansa
voisi luvallisesti tietää, jota kuka tahansa saisi yksityishenkilönä
hyödyntää, mutta jota tietoa kukaan ei saisi edelleen levittää.
Käytännössä siis vain tarpeeksi älykkäät ja tarvittavat tietotaidot
omaavat henkilöt voisivat nauttia *kaikille* kuluttajille myönnetystä
teoskappaleiden laillisesta kopiointi-oikeudesta.

Ehdotuksen pykälä yhdessä 50 a §:n kanssa pyrkii varmistamaan sen, että
kuluttajalle annettu suojakeinon kiertämisoikeus on käytännössä olematon.
Tämä on mielestäni yksi lakiesityksen suurimmista yksittäisistä kuluttajan
oikeuksia rajoittavista pykälistä. Joko yksityishenkilöille annetaan
todelliset keinot ja mahdollisuus tehdä yksityisiä, laillisia kopioita,
tai sitten se selkeästi kielletään. Nykyinen näennäislupa on lähinnä
isku vasten kuluttajien kasvoja, hymyillen.


6) Teoskappaleiden käyttö, kun suojakeino on poistettu (50 c §)
---------------------------------------------------------------
Lakiehdotuksessa tulisi myös mainita yksityishenkilön oikeudesta siirtää
*korvauksetta* kopiot alkuperäiskappaleen jälleenmyynnin yhteydessä.

Mikäli teknisin suojakeinoin suojatusta laillisesti hankitusta teos-
kappaleesta valmistetaan laillisesti yksityiskäyttöön kopioita, joista
suojaus on poistettu, tulisi yksityishenkilöllä olla selkeästi määritelty
oikeus siirtää nämä kopiot yhdessä alkuperäisen teoskappaleen kanssa,
mikäli hän kyseisen alkuperäiskappaleen myy tai muuten luovuttaa edelleen.
Kopioista ei kuitenkaan saisi periä erillistä korvausta. Kopioiden
olemassaoloa ei saisi myöskään käyttää myyntitapahtuman edistämiseksi
tai myyntihinnan määräytymisen osana.


7) Väärennettyjen teoskappaleiden maahantuonti (56 a §)
-------------------------------------------------------
Hallitus esittää, että laittomien teoskappaleiden maahantuonti olisi
kiellettyä myös yksityiseen käyttöön.

Aiemmin tämä on ollut sallittua, ja vain levittämistarkoituksessa
maahan tuodut kappaleet on kielletty, eli käytännössä suuremmat erät.
Koska näyttökysymykset ovat erittäin hankalia (selvityksessä jopa
ehdotettiin näyttövastuun siirtämistä viranomaiselta maahantuovalle
taholle), niin kiellon laajentaminen koskemaan kaikkea maahantuontia
on yksityishenkilöiden oikeusturvan kannalta varsin hankala.

Oikeudenhaltijat eivät ole myöskään kovin laajasti yrittäneet laillisen
ja laittoman kopion eroja korostaa, esimerkiksi erityisin turvamerkinnöin
ja/tai tiedotustoimin. Näin ollen kuluttajan rankaiseminen siitä, että
hänellä ei ole todellisia mahdollisuuksia varmistua (ja edelleen muille
osoittaa) hankkimansa teoskappaleen laillista alkuperää, vain siksi että
oikeudenhaltijat ja viranomaiset eivät kykene heille kuuluvaa ongelmaa
muuten hoitamaan, on suorastaan törkeää. Ongelman todellinen ratkaiseminen
maksaa selvää rahaa, uusien lakien säätäminen huomattavasti vähemmän.

Käytännössä tämän pykälän voimaantulo tulee asettamaan maahan saapuvat
yksityishenkilöt eriarvoiseen asemaan, sillä itärajan yli maahan saapuvien
teoskappaleita tullaan todennäköisemmin pitämään laittomina kuin
vastaavia teoksia länsirajan yli maahan tuotaessa.


Yhteenveto
----------
Yllä esitetyt epäkohdat osoittavat mielestäni selkeästi sen, että
lakiesitys ei ole riittävän kypsä hyväksyttäväksi. Näennäisen tiukasta
aikataulusta huolimatta lain valmistelua on jatkettava, ja ainakin
yllä esitettyihin epäkohtiin puututtava. Suomen kansalaisten etua
ensisijaisesti ajavana tahona eduskunta on "tilivelvollinen" *ensin*
kansalaisille, ja vasta toissijaisesti EU-direktiiville. Kansallisen
lainsäädännön on siis taattava kansalaisten oikeudet silloinkin,
kun tavoitteen saavuttaminen edellyttää EU-direktiivien mukaisesta
lainsäädännöstä ja aikataulusta poikkeamista. Pitkällä tähtäimellä
edut ovat kuitenkin yhteneviä.

Lakiehdotus ei myöskään ota kantaa nk. aineistoon linkittämiseen.
Tietoverkkojen tehokkaan, ja ennen kaikkea tekijänoikeudet oikein
huomioiva kannanotto olisi tämän muiden palvelinten aineistoihin
viittaamisen osalta tärkeä edistysaskel, vaikkakaan se ei välttämättä
suoraa mainintaa lakitekstissä tarvitsisikaan. Nykytilanteessa
tulkinnasta ja käyttötavasta riippuen kyse voi olla tekijänoikeuden
rikkomuksesta tai lain edellyttämästä lähdeviitteestä. Lakiehdotuksen
perusteluissa kysymystä sentään sivutaan.

Tekijänoikeuslaissa olisi otettava huomattavasti selkeämpi kanta
niin oikeudenhaltijoiden kuin *myös* kuluttajien oikeuksiin. Tässä
suhteessa nykyistä lähestymistapaa voisi mielestäni huomattavasti
parantaa. Yksipuolinen oikeudenhaltijoiden etujen ajaminen kuluttajien
oikeuksien kustannuksella ei voi olla oikein. Oikeuksista seuraa
velvollisuuksia, ja kääntäen.

Mielestäni tekijänoikeuslainsäädännössä tulisi tehdä selvä ero seuraavien
hyvin erilaisten tekijänoikeuskysymysten suhteen. Ensinnäkin teokset
ovat luonteeltaan joko uniikkikappaleita (veistokset, maalaukset, jne)
tai massatuotteita (joiden valmistaminen useampina identtisinä kappaleina
on kohtuullisen helppoa). Teosten luonteesta johtuen myös niihin liittyvät
tekijänoikeudelliset kysymykset ovat varsin erilaisia. Edelleen
massamarkkinoille (kuluttajille) suunnattu teosten levittäminen poikkeaa
varsin suuresti muusta tekijänoikeudellisestä toiminnasta. Yritysten ja
yhteisön toiveet, tarpeet ja velvollisuudet poikkeavat kuluttajista
huomattavasti, aivan kuten moni muukin lainsäädännön osa-alue osoittaa ja
huomioi. Kuluttajilla on vastaavasti tiettyjä perusoletuksia ostamiensa
hyödykkeiden suhteen, ja suurin osa näistä tulisi huomioida lailla.

Näitä kuluttajien "perusoikeuksia" ovat (tai voisivat olla)
esimerkiksi rajoittamaton teoskappaleen jälleenmyynti-oikeus, oikeus
lahjoittaa teos eteenpäin, oikeus lainata teosta lähipiirille
(voisi edellyttää henkilökohtaista "luovutusta" lainattaessa, eli
esimerkiksi tietoverkkoja ei voisi lainaamiseen hyödyntää), oikeus
tuhota teoskappale, oikeus muokata sitä mieleisellään tavalla (ja
senkin jälkeen myydä tai tuhota kappale), oikeus käyttää teoskappaletta
haluamallaan tavalla tai saattaa se sellaiseen muotoon, että sitä
voi halutulla tavalla käyttää (muiden, luonteeltaan yleisempien lakien
rajoitusten mukaisesti), oikeus valmistaa teoksesta kopioita yksityiseen
käyttöön vähäisessä määrin (esimerkiksi 2-10 yhtäaikaista, toimivaa
kopiota) sekä oikeus siirtää mahdolliset kopiot alkuperäisen mukana
eteenpäin (myynti tai lahjoitus).

Yllä esitetty saattaa äkkiseltään kuulostaa hyvinkin radikaalilta,
mutta lähempi tarkastelu osoittanee, että se ei ole oikeastaan
lainkaan ristiriidassa oikeudenhaltijoiden etujen kanssa.
Ainoastaan henkilökohtaisten kopioiden valmistaminen saattaa jossain
määrin vähentää tai rajoittaa oikeudenhaltijoiden saamia taloudellisia
hyötyjä, mutta näinhän on nykyisessäkin järjestelyssä. Huomattavaa
on, että teoskappaleiden valmistaminen levittämistarkoituksessa olisi
edelleen kiellettyä. Yllä esitetyt mahdolliset kuluttajien oikeudet eivät
poikkea aineellisten kulutushyödykkeiden vastaavista todellisista
(tai kuvitelluista) oikeuksista juuri lainkaan (vaikka joidenkin
tavaroiden tai hyödykkeiden kauppaa tai hallussapitoa halutaankin
kontrolloida, kuten esimerkiksi ampuma-aseet tai alkoholi), eivätkä ne
ehkä kopioinnin helppoutta lukuunottamatta hyödynnä mitenkään
tekijänoikeuden alaisten teosten yleisesti aineetonta olomuotoa.

Edelleen, nykyinen tietokoneohjelmien käyttöoikeussopimusten kirjo
on kuluttajien kannalta surkea. Useimmissa ohjelmistoissa on toisistaan
poikkeava, "yleispätevä" sopimus (nk. EULA, End User License Agreement),
joka on paitsi keskivertokuluttajan kannalta vaikeaselkoinen, usein
englanninkielinen sekä tyypillisesti oikeudellisesti pätemättömiä
osia sisältävä yksipuolinen "sopimus". Nämä sopimukset tulisi korvata
yhdellä, yhtenäisellä ja yhteisesti sovituilla ehdoilla, jotka olisivat
kuluttajien etukäteen tiedossa ja luettavissa (niin sopimusoikeudellisesti
yksikäsitteisessä kuin selkokielisessäkin muodossa). Sopimuksen laatisivat
yhteistyössä oikeudenhaltijoiden edustajat, kuluttajien etujärjestöt
ja viranomaisten edustajat. Näin taattaisiin tasapuolinen ja
molempien osapuolien hyväksymä ja edut huomioiva sopimus, jonka
lainvoimaisuus olisi taattu. Tätä sopimusta käytettäisiin kuten yleistä
työehtosopimusta, eli se kattaisi kaikki kuluttajille suunnatut
tietokoneohjelmat. Mikäli katsottaisiin tarpeelliseksi, näitä sopimuksia
voitaisiin toki sopia useampia tarpeista riippuen. Oleellista on, että
ne olisivat yleisesti molempien osapuolien edustajien hyväksymiä, ja
valmiiksi lainvoimaisia, ja että ohjelman ostava voi käyttöehdot
varmistaa helposti ja luotettavasti *ennen* kaupan tekemistä.


Lisätietoja
-----------
Vastaan mielelläni asian tiimoilta mahdollisesti herääviin kysymyksiin
vaikka uskonkin, että esittämieni epäkohtien osalta käytettävissänne
on paljon laajempi ja asioihin paremmin perehtynyt asiantuntijajoukko.

Uskon ja toivon, että hallituksen lakiesitys uudeksi tekijänoikeuslaiksi
(HE 177/2002) vielä avullanne paranee, ja että lopullinen esitys täyttää
niin oikeudenhaltijoiden, kuin kuluttajienkin keskeiset tavoitteet.

Tämän selvityksen perustana olen käyttänyt seuraavia:

	- hallituksen esitys HE 177/2002 sellaisena kuin se
	  löytyy eduskunnan WWW-sivuilta:
		(http://www.eduskunta.fi/thwfakta/vpasia/tsfram.htm)

	- opetusministeriön teettämät selvitykset lain valmisteluvaiheessa:
		(http://www.minedu.fi/opm/tekijanoikeus/selvitykset2002.html)



ystävällisin terveisin,

		Arto Selonen
		tietotekniikan DI
		teoskappaleiden tuottaja ja kuluttaja

		puhelin:	050 560 4826
		sähköposti:	arto@selonen.org
		kotiosoite:	Everstinkuja 5 B 35
				02600 Espoo